PEPPI PITKÄTOSSU SEITSEMÄLLÄ MERELLÄ (1970)

Monille se ainoa oikea Peppi, Inger Nilsson, nähdään pääroolissa elokuvassa, jonka Hellbom ohjasi jatkoksi suositulle TV-sarjalleen. Muun muassa Kroatiassa ja Montenegrossa kuvatussa tarinassa Peppi saa pullopostia isältään kapteeni Pitkätossulta, joka on joutunut haaksirikkoon ja pyytää apua tyttäreltään. Peppi ei epäröi, vaan suuntaa Tommin ja Annikan kanssa suoraa päätä seikkailuun.

**

Aluksi olivat Peppi Pitkätossu -kirjat, näytelmäsovitus (1948) ja ensimmäinen elokuvaversio (1949). Pitkän tauon jälkeen Peppi palasi tv-sarjana, joka nostatti Peppi-kuumeen ja synnytti melkoisen teollisuuden äänilevyineen ja Peppi-peruukkeineen. Ilmiötä seurasivat elokuvat Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä (1970) ja Peppi Pitkätossu karkuteillä (1970). Vuoden 1969 tv-sarjasta koottiin vielä elokuva Tässä on Peppi Pitkätossu, joka sai ensi-iltansa helmikuussa 1973.

Vaikka Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä sisältää sarjan tutut ja “oikeat” henkilöt, se on yllättävän puhdas alkuperäisestä Peppi-ideologiasta: jonkinlaisesta lasten anarkismista vastakohtana aikuisten typerälle maailmalle. Tv-sarjan joissakin jaksoissa alkuperäisidea oli vielä säilynyt, mutta “seitsemän meren seikkailut” perustuvat lähinnä tilannekomiikkaan, kauniisiin väreihin ja lavasteisiin sekä tietenkin lasten rakastaman tv-Pepin Inger Nilssonin läsnäoloon.

Tarina sinänsä on hauska ja sopivan helppotajuinen. Pepin merikapteeni-isä joutuu Etelämerellä merirosvojen kynsiin ja lähettää Pepille pullopostiviestin. Peppi matkustaa kommellusten höystämänä kumppaneineen pelastamaan isäänsä ja tietysti onnistuu huiputtamaan merirosvoja ja vie tehtävän onnelliseen päätökseen.

Alkupuolen matkaseikkailu sisältää kosolti hauskoja ideoita – lentokoneen rakentaminen pakkilaatikoista ja polkupyöränrakkineesta – ja erinomaista trikkikuvausta, joka avartaa näkökulmaa juuri lapsille merkitsevällä tavalla sadunomaiseksi. Tarinan edetessä ideat kuitenkin osoittavat ehtymisen merkkejä. Vauhtia on kauniiden maisemien väliin mahdutettu lähes tarpeeksi, mutta muutamat operetinomaiset laulukohtaukset ovat liikaa ainakin pienimpien katsojien kestokyvylle, semminkin kun laulujen sanat on jätetty suomentamatta. Elokuvan parasta antia nuorekkaan katsomon reaktioista päätellen tuntuu olevan Peppi itse, joka näppärästi selviää tilanteesta kuin tilanteesta ja varsinkin merirosvojen huiputtamisesta, mikä erityisesti riemastuttaa katsomoa.

 Ensi-iltansa jälkeen Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä herätti Ruotsissa keskustelua siitä, miten sopiva se oli lapsille. Yksimielisyyteen päästiin siitä, että elokuva ei sovellu kaikkein pienimmille ja ilmoituksissa vanhempia varoitettiin ottamasta mukaan herkkiä esikoululapsia. Vielä 1980-luvulla Ruotsin valtiollinen lastenelokuvaneuvosto piti Peppi-elokuvia epäsuositeltavina lapsille, kun taas kirjat saivat tässä vaiheessa jo kasvattajien täyden hyväksynnän. Lapsille, jotka ottivat Pepin omakseen heti ensimmäisen kirjan ilmestyttyä ja sitten tv-sarjan yhteydessä, Peppi ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Sitä se on ollut vain moralisoiville aikuisille kasvattajille.

 – Svensk Filmografin 1970–79 (1988), Vesa-Pekka Koljosen (1970) ja muiden lähteiden mukaan