OPIMMEKO RAKASTAMAAN? (1963)

Jak byc kochana/Konsten att bli älskad
Ohjaaja
Wojciech J. Has
Henkilöt
Barbara Krafftówna, Zbigniew Cybulski, Artur Mlodnicki
Maa
Puola
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
100 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Kazimierz Brandysin romaanista
Ikäraja

Puolalaisen koulukunnan viimeisenä elokuvana pidetään Wojciech Jerzy Hasin Opimmeko rakastamaan? (Jak być kochaną). Se on intiimi psykologinen kertomus rakkaudesta sodan aikana. Päärooleissa nähdään unohtumattomat Barbara Krafftówna ja Zbigniew Cybulski. Hasin elokuvaa voi lukea myös kommenttina Andrzej Wajdan elokuvalle Tuhkaa ja timanttia.

***

Wojciech J. Has (1925-2000) sai koulutuksensa Łódźin kuuluisaa elokuvakoulua edeltäneessä Krakovan filmi-instituutissa. Hän aloitti lyhytfilmien ja dokumenttien parissa ja teki ensimmäisen lyhytmuotoisen fiktioelokuvansa Harmonika (Huuliharppu) vuonna 1947. Oman tyylinsä hän löysi 1950-60 -lukujen taiteessa. Bolesław Michałek on kirjoittanut hänestä: ”Hasin elokuvat muistuttavat valokuvia albumissa, joka on heitetty pois kauan sitten ja joka yllättäen löytyy ullakolta. Ne heijastavat melankoliaa menneisyyteen, niissä on ajan aaveiden charmia, epätavallista, epätodellista ja epämääräistä kauneutta. Niissä elää hiljaisen mietiskelyn rikas sisäinen elämä, oma persoonallisuus ja syvä paneutuminen tietoisuuden kaikkein etäisimpiin sopukoihin. Hasin henkilöt näyttäytyvät heitä ympäröivässä maailmassa katkeruuteen ja ironiaan kietoutuneina, mutta niin, että heidän eleensä ja olemuksensa ovelasti peittävät heidän sisällään kiehuvan ahdistuksen.”

Elokuvan Opimmeko rakastamaan päähenkilö Felicja on näyttelijä. Tarina rakentuu hänen muisteloistaan lentomatkalla kohti Pariisia. Keskeisimmäksi muodostuvat hänen sota-ajan kokemuksensa, kun hän piilotteli luonaan nuorta näyttelijää Wiktoria, jota Gestapon etsii epäiltynä yhteistoimintamiehen murhaamisesta. Felicja asettaa itsensä suureen vaaraan häntä suojellakseen, hän joutuu SS-miesten raiskaamaksi ja pilaa maineensa maanmiestensä silmissä näyttelemällä saksalaisessa teatterissa. Sodan päätyttyä Wiktor katoaa ja Felicjaa syytetään yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa. Kun hän vuosien jälkeen kohtaa Wiktorin, tämä on alkoholisoitunut ja jäänyt kykenemättömäksi kiinnittää elämäänsä mihinkään. Hän haluaa luoda itsestään kuvan sankarina, mutta hänen ainoa yrityksensä tähän suuntaan on ollut mielenosoituksellinen käyttäytyminen ravintolassa erästä saksalaisystävällistä miestä kohtaan, pelkkää teatteria. Hän palaa Felicjan luo mutta vain tehdäkseen itsemurhan.

Sota on tuhonnut Felicjan uran ja romuttanut hänen elämänuskonsa, mutta hän on sen jälkeen yltänyt suuren suosioon radioäänenä. Välillä Felicja tarkkailee kanssamatkustajiaan ja näin elokuvan aikatasot lomittuvat. Hänen huomionsa heistä kertovat, että ainakin hän on oppinut paljon elämästä eikä ole antanut sen täysin murtaa itseään. Markku Tuuli toteaa: ”Tämän Kazimierz Brandysin kirjoittaman tarinan Has kertoo hienostuneesti, koomisia yksityiskohtia irrottaen, mutta kuitenkin surumielisen menetyksen maun elokuvassaan säilyttäen. Ironia uhrausten turhuudesta on alleviivaamatta esillä ja näyttelijät, erityisesti Cybulski, ovat erinomaisia.”

– 30.1.2001 HB – Markku Tuulen (Maisema taistelun jälkeen) ja muiden lähteiden mukaan