PERSEPOLIS (2007)

Iranista Itävaltaan ja myöhemmin Ranskaan emigroituneen sarjakuvataitelija-ohjaajan Marjane Satrapin elämään perustuva teos on vaikuttava, perinteisen, ei-digitaalisen animaation voimannäyte ja uskollinen sarjakuvien visuaaliselle ilmeelle.

***

Persepolis-elokuva perustuu Iranista Itävaltaan ja myöhemmin Ranskaan emigroituneen Marjane Satrapin elämään. Vasemmistointellektuellien tytär asui 14-vuotiaaksi saakka Iranissa. Tuolloin islamilaisen vallankumouksen läpikäynyt maa oli muuttunut vaaralliseksi suorasuiselle, länsimaista punkkia, Michael Jacksonia ja Iron Maidenin heavya diggailevalle teinille ja vanhemmat lähettivät hänet Itävaltaan. Lyhyen oleskelun jälkeen Satrapi palasi vielä Iraniin ja opiskeli viestintää, mutta muutti muutaman vuoden kuluttua Ranskaan.

Ranskassa Satrapi alkoi hahmottaa kokemuksiaan tarinan muotoon. Tutustuttuaan Art Spiegelmanin kuuluun Maus-sarjakuvaan hänelle valkeni, että myös sarjakuvaa voi käyttää vakavien tarinoiden kertomiseen ja hän päätyi esittämään omaelämäkertansa graafisessa muodossa. Siitä tuli neliosainen (monissa maissa julkaistu kahdessa osassa) sarjakuvaromaani jossa hän kuvaa lapsuuttaan islamilaisen vallankumouksen hallitsemassa kotimaassaan, 14-vuotiaana alkanutta pakolaisaikaansa Itävallassa, paluuta Iraniin ja lopullista lähtöä Ranskaan. Elokuvaksi sarjakuvat kääntyivät Satrapin ja ranskalaisen sarjakuvataiteilija Vincen Paronnaudin (s. 1970 taiteilijanimeltään Winshluss) yhteistyönä.

Persepolis-sarjakuva on mustavalkoinen ja niin myös elokuva, lyhyttä, Pariisin Orlyn lentokentälle sijoittuvaa kohtausta lukuun ottamatta. Siinä väri edustaa nykyaikaa sekä päähenkilöä ja samalla tekijä Satrapia aikuisena, joka kertoo meille koskettavaa henkilöhistoriaansa. Mustavalkoisuus on Satrapin muistin ja henkilökohtaistenkokemusten aluetta ja Orlyn kohtaus kuvastaa hänen valintaansa jäädä Ranskaan.

Elokuva on vaikuttava perinteisen, ei-digitaalisen animaation voimannäyte ja uskollinen Satrapin sarjakuvien visuaaliselle ilmeelle. Persepolis-elokuvassakin on voimakkaan kontrastinen mustavalkoinen maailma, joka muistuttaa 1920-luvun saksalaisia ekspressionistisia elokuvia, kuten Tri Caligarin Kabinettia (Robert Wiene, 1920).

Persepolis havainnollistaa myös sarjakuvan ja elokuvan eroavaisuuksia. Sarjakuvassa lukijan huomio keskittyy yksittäisiin ruutuihin ja niiden staattisiin elementteihin kuten kompositioihin ja värikontrasteihin. Rivakasti etenevässä elokuvassa vastaava ei ole luonnollisestikaan ole mahdollista. Sen sijaan elokuvassa korostuvat otoksien sisällä ja niiden välillä tapahtuva liike sekä puhe. Sarjakuvailmaisu painottaa tilaa ja elokuva puolestaan aikaa. Sarjakuvien elokuvaversoissa narratiivisuus siten korostuu ja tämän on tulkittu vähentävän myös Persepolis-elokuvan emotionaalista vaikutusta, varsinkin kun tekijät tuntuvat korostavan tarinan sujuvuutta. Elokuvassa Marjanen elämä etenee helposti ja nopeasti kauniina huippuhetkiä korostavana spektaakkelina, ilman sarjakuvan emotionaalista iskevyyttä.

— Rahul Hamid (Cineaste, Winter 2007) ja muiden lähteiden mukaan Pasi Nyyssönen 9.12.2009