ARMOTON (1992)

Unforgiven/Skoningslösa, De
Ohjaaja
Clint Eastwood
Henkilöt
Clint Eastwood, Gene Hackman, Morgan Freeman, Richard Harris
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
131 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Genreikoni Clint Eastwood ohjasi Armottomasta joutsenlaulun uralleen lännenelokuvien parissa. Ohjaaja esittää ikääntyvää pyssysankaria, joka suostuu viimeiseen työkeikkaan. Elokuva esittää, kuinka väkivaltaisella menneisyydellä on seurauksensa nykyhetkessä. Eastwood omisti elokuvan oppi-isilleen Sergio Leonelle ja Don Siegelille.

***

Naturalistinen, ”revisionistinen” western riisui 1970-luvulla lännen hahmoilta myytin hohteen, mutta vasta 20 vuotta myöhemmin valmistui lännenelokuva, joka täydentää naturalistisen suuntauksen. Clint Eastwoodin Armoton on monien mielestä vallankumouksellinen western. Sitä se ei suinkaan ole, sillä Armottomassa ei kuvata mitään mitä 1970-luvulla ei olisi jo westerneissä käsitelty. Eastwoodin elokuvan arvo on siinä, että Vaarojen maa -televisiosarjan tavoin sen kuva lännestä on historiallisesti niin lähellä totuutta kuin on mahdollista.

Eastwoodin itse esittämä palkkatappaja William Munny voisi olla suoraan villin lännen historiasta. Monien todellisten lännen murhamiesten tavoin Munny on juoppo, joka on kännipäissään ja viskirahojen vuoksi tappanut kenet tahansa. Eastwoodin ei tarvitse keksiä mitään puolusteluja Munnylle sillä kaoottinen, raaka ja epävarma maailma, jossa Munny elää selittää hänen luonteensa ja tekonsa kattavasti.

Armoton käsittelee länttä paikkana, jossa legendat kuolevat ennenkuin ne ehtivät kunnolla syntyäkään. Itä on lännen legendojen kehto, ei suinkaan länsi itse. Eastwoodin kuvaamassa maisemassa tappaminen on likaista ja julmaa, eikä lailla ja laittomuudella ole selvästi erottuvaa rajaa. Ihmiset yrittävät repiä elantonsa ankarasta maasta miten kykenevät, eikä heidän elämällään tai kuolemallaan ole suurtakaan merkitystä.

Armoton ei perustu todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin, mutta sen pohjana voisivat hyvin olla historian faktat.

Vasta Armottoman loppupuolella Eastwoodin ote lännen todellisuudesta hetkeksi herpoaa ja Armoton alkaa saada poliittisen allegorian piirteitä. Kun Munny on tuhonnut vihollisensa mutaisessa kaupunkipahasessa, hän uhkaa palata takaisin ja tappaa kaikki kaupunkilaiset jolleivat nämä ole kunnolla. Munnyn raivoava hahmo kuvataan vasten lipputangossa roikkuvaa Yhdysvaltojen lippua.

Viesti tuntuu selvältä. Reaganin ja Bushin pesidenttikausilla Amerikka käyttäytyi kuin Munny. Kosto uhkasi jos jokin  maa uskalsi asettua väkivalloin vastustamaan Yhdysvaltojen etuja. Eastwoodin monista aiemmista elokuvista tuttu poliitttinen ambivalenssi näkyy myös Armottomassa. On vaikea sanoa onko kyse kritiikistä vai hyväksynnästä. Joka tapauksessa lännen historia ja nykypäivän kysymyksenasettelut  limittyvät tässäkin westernissä.

Westernit ovat sumeilematta valehdelleet lännen lainsuojattomista ja lainvalvojista sekä romantisoineet heitä, mutta täytyy muistaa, että usein on ollut myös kyse yksityiskohdista joista historiankirjoituskaan ei ole varma.

Ilman westernien luomaa kuvaa lännen todellisista hahmoista 1900-luvun amerikkalainen populäärikulttuuri olisi erilaista, sillä juuri westernien välittämä käsitys lännestä on tullut monien silmissä ihannoinnin arvoiseksi todellisuudeksi. Romanttisen hohteen saanut traaginen lainsuojaton on monta kertaa kiehtovampi hahmo kuin historian todellinen, meidän aikamme sarjamurhaajaa tai katuryöstäjää enemmän muistuttava väkivaltainen juoppo tai psykopaattinen tappaja.

– Pertti Avola (Ruutia valkokankaalla – elokuvien Villi länsi, 2017) AA 20.4.2017