Piirretyssä satumaailmassa asuva prinsessa Giselle joutuu keskelle todellista Manhattania romanttista komediaa ja satuelokuvaa yhdistelevässä musikaalissa. Mutta miten selviytyä maailmassa, jossa onnellisen lopun logiikka ei päde? Lempeän itseironinen ja hulvattoman hauska elokuva parodioi ja uudelleen tulkitsee sekä Disney-tuotantoa että klassista satuperinnettä.

***

Lumottu (Enchanted, 2007) on Disneyn romanttinen fantasiakomedia, jossa kuuluisan yhtiön vielä kuuluisammat satuklassikot törmäävät modernin New Yorkin elämänmenoon. Lopputuloksessa yhdistellään niin live actionia kuin animaatiota.

Mitä saadaan aikaiseksi, kun perinteinen prinsessasatu siirretään suurkaupungin kaduille? Ilmeinen vastaus on tietenkin romanttinen komedia, eikä New Yorkiin sijoitetuista tuhkimotarinoista ole puutetta.  Kevin Liman ohjaama teos ottaa konseptin tällä kertaa kirjaimellisesti: tarina alkaa Andalasiasta, lumotusta piirrosmaailmasta, missä kiltti kultakurkku Giselle on saamaisillaan oman onnellisen loppunsa komean prinssi Edwardin kanssa. Laulavan neidon unelma särkyy, kun ilkeä kuningatar tuuppaa tytön noiduttuun kaivoon. Pudotus on portaali toiseen todellisuuteen: oikeaksi ihmiseksi muuttunut Giselle havahtuu keskeltä Manhattanin välinpitämätöntä vilinää.

Lumottu herkuttelee satumaailman naiivin romantiikan ja arkitodellisuuden kyynisen käytännöllisyyden kommelluksilla. Samalla tehdään kunniaa nostalgiaa tihkuvan emostudion rakastetuille klassikoille myös tekotavan muodossa: elokuva käyttää perinteisen animaation keinoja, vaikka yhtiö siirtyi kokonaan tietokoneanimaatioon vuonna 2004. Lumotun lauluista vastaavat meritoituneet Disney-veteraanit Alan Menken ja Stephen Schwartz, joten perinteitä vaalitaan myös musiikin puolella.

Erityisen sydämelliseksi elokuvan tekee Amy Adamsin rooli Gisellenä. Henkiin heräävän animaatioprinsessan hahmo merkitsi Adamsille huomattavaa Hollywood-nostetta, eikä ihme: näyttelijä onnistuu muokkaamaan satuolennostaan hetki hetkeltä sävykkäämmän henkilön, jolle ihmismaailman monimutkaisuus avautuu hauskalla ja koskettavalla tavalla. Amy Adamsin musikaalinen karisma ja pettämätön energia kannattelevat koko elokuvaa.

Manhattanin “prinssi” Robert (Patrick Dempsey) on, kuinkas muuten, avioeroja hoitava lakimies. Kroonisesti väsyneenä käytännön miehenä Robert tarjoaa täydellisen vastapainon ja humoristisen vertailukohdan Gisellen kuplivalle optimismille.

Satuparodia ei olisi nimensä veroinen ilman klassikkokliseitä. Hahmojen ja juonenkäänteiden vyöryessä yhä enenevässä määrin Manhattanille luvassa on tuttuja tarinalainoja myrkkyomenoista tanssiaisiin, kieroileviin pahiksiin ja puhuviin metsäneläimiin. Morsmaikkuaan kaipaava Prinssi Edward (James Marsden) ja paha kuningatar (Susan Sarandon) kätyreineen (Timothy Spall) ovat teatraalisen mustavalkoisia ja siksi hulvattomia. Kuten Disney-klassikoissa, tälläkin kertaa sivuhahmot varastavat shown pidäkkeettömällä sooloilullaan.

Lumottu onnistuu, koska sen tekijät ovat ymmärtäneet mistä siinä on pohjimmiltaan kyse. Näyttelijät eivät tyydy karrikoimaan animaatiohahmoja, vaan he tekevät roolinsa sadun logiikkaa kunnioittaen. Hyvän mielen lopputulos on romanttinen, hauska ja visuaalisesti jännittävä.

– Outi Heiskanen 5.6.2025