HUOMENNA KUOLLUT (1977)

Turvamiehenä toimiva lainvartija (Gian Maria Volontè) tietää liikaa melankolisessa ja rajussa rikoselokuvassa, joka on Damianon kiitetyimpiä töitä. Tuomarin roolissa nähdään Ingmar Bergmanilta tuttu Erland Josephson. “Veri roiskuu, mutta niin roiskuu todellisuudessakin”, Helena Ylänen kiteytti Helsingin Sanomissa.

***

Tutkintotuomari Cancedda (Erland Josephson) saa hoidettavakseen satamassa tapahtuneen murhan. Tuomarin henkivartijaksi määrätään konstaapeli Graziano (Gian-Maria Volonté). Murhasta pidätetään Lunardi-niminen mies. Epäillyn naisystävä ilmoittaa tuomarille ja poliisille tietoja, jotka johtavat alamaailman lisäksi salaisen palvelun yksikköön.

Damiano Damiani ohjasi parinkymmenen vuoden ajan iskeviä rikostrillereitä, joiden ydinsisältöä ovat salaiset korruptiokytkennät yhteiskunnan osa-alueiden välillä. Huomenna kuollut -elokuvan asetelmat muistuttavat osittain Puuttuvia todisteita vuodelta 1971. Uhkakuvien joukkoon on noussut terrorismi, ja ärhäkkä vastarinta on vaihtunut umpikujamaisiin selviytymistunnelmiin. Oman pelon hallinta kuuluu Gian-Maria Volontén esittämän päähenkilön haasteisiin. Hienona yllätysvalintana Damiani roolitti tuomarin osaan Ingmar Bergmanin draamoista tutun Erland Josephsonin, kun italialainen luottomies Riccardo Cucciolla (Loppuunkäsitelty) ei ollut käytettävissä.

”Damianin filmografiassa Huomenna kuollut on vähemmän tunnettuja nimikkeitä, mutta paradoksaalisesti yksi parhaimmista”, Davide Pulici hehkutti italialaisen Nocturno-elokuvalehden poliittisten trillerien erikoisnumerossa (Nocturno Dossier 15, Italia ultimo atto: Guida al cinema politico-civile, Cinema Bis Communication, Milano 2003). ”Osuva luonnehdinta voisi olla Arvokkaita ruumiita ilman metafysiikkaa. Juonikuviossa, jossa päähenkilö kokee toistuvasti samankaltaisia tilanteita, on toki jotakin kafkamaista, mutta jännitys on tiivistä, maanläheistä, täyteläistä ja toiminnaltaan yhtenäistä (alkujakson pitkänä otoksena kuvattu attentaatti on mykistävä) ja päähenkilöissä on syvyyttä. Upean Volontén lisäksi joukosta erottuu Erland Josephson, ja Angela Ippoliti ja Bruno Corazzari ovat erinomaisia. Poliisien ahdinko on tarinan keskipiste ja ikkuna, josta voimme seurata ja ymmärtää sitä pelkoa, joka lyijyvuosina valtasi koko kansakunnan.”

Lyijyvuodet (anni di piombo) on vakiintunut nimi poliittisen väkivallan leimaamalle Italian historian aikakaudelle, jonka katsotaan alkaneen 1969 ja päättyneen 1980-luvun alussa. Lyijyä oli usein ilmassa luotien muodossa. Kun Huomenna kuollut sai Helsingin ensi-iltansa toukokuussa 1979, päivälehtikritiikki korosti ansioiden lisäksi tiiviitä yhteyksiä Italian tulehtuneeseen kansalliseen tilanteeseen. Intensiivinen väkivallan kuvaus tuntui perustellulta.

”Poliisimies, jota Gian Maria Volonté mainiosti esittää, on filmin dynaaminen ydin”, Helena Ylänen kirjoitti Helsingin Sanomissa. ”Damianon thrillerin ansio on selkeä kylmäpäisyys (–). Verta Damianon filmissä toki roiskuu, mutta niin roiskuu kaduillakin.” (HS 19.5.1979)

Lehdistön ohella Valtion elokuvatarkastamossa vaikuttanut Leo Stålhammar aloitti Suomenmaan arvionsa erottelemalla elokuvaväkivallan lajeja: ”Elokuvateattereiden ja television väkivaltaohjelmia on arvosteltu ja korostettu niiden esittämisen rajoittamisen välttämättömyyttä. Tällöin tulee tarkastelun kohteeksi elokuvat, jossa väkivalta on eräänlainen viihteen muoto ja sitä esitetään vain katsojien ajankuluksi. Aivan eri asiasta on kysymys, kun elokuvassa halutaan näyttää mihin väkivalta ja terrori johtaa, jos sille ei panna esteitä.”

”Damiano Damiani on italialaisen elokuvan tämän hetken vahvimpia ohjaajanimiä. Elokuvassaan Huomenna kuollut (Io ho paura) hän on tarttunut omassa maassaan kipeään aiheeseen: terrorismin leviämiseen ja sitä tietä laajenevaan turvattomuuteen. Elokuva valmistui samoihin aikoihin kun maailmaa kuohutti Aldo Moron murha. Damiano Damiani haluaa elokuvassaan näyttää mihin joudutaan, kun ääriainekset – niitä ei tarinassa tarkemmin määritellä – vievät pohjan demokratialta. (- -) Jännitys tihenee loppua kohti ja samalla katsoja tuntee suorastaan kuristavana sen mahdollisuuden, että tällainen voisi olla totisinta totta. Jotta näin ei kävisi, meidän on tehtävä kaikkemme demokratian säilymisen puolesta.” (Suomenmaa 7.6.1979)

Stålhammarin tekstiä voi lukea paitsi kriitikon mielipiteenä myös elokuvatarkastajan linjan perusteluna. Italian kovaksikeitetty yhteiskunnallinen jännitys oli kiistelty ilmiö, joka ei mennyt automaattisesti elokuva-Suomen virallisen seulan läpi. Siinä missä Huomenna kuollut sallittiin (alle 18-vuotiailta kiellettynä ja hivenen leikattuna) vuonna 1978 tapahtuneessa tarkastuksessa, toinen samanhenkinen elokuva, Sergio Solliman näkemyksekäs Vankikarkuri (Revolver), kiellettiin kokonaan tammikuussa 1979. Maahantuoja valitti Elokuvalautakuntaan tarkastamon ratkaisuista, mikä johti vähitellen sekä kiellon että myöhemmin määrätyn rangaistusveron kumoamiseen. Sekä Vankikarkuri että Huomenna kuollut olivat Helsingin kevään 1979 ensi-iltoja. Huomenna kuollut oli rantautunut Suomeen jo aikaisemmin Pohjanmaan kautta: trillerin Suomen ensi-ilta oli Jalasjärvellä 29. heinäkuuta 1978.

– Lauri Lehtinen 3.8.2022