THERE WILL BE BLOOD (2007)
Andersonin filmografian hiottu timantti kertoo kaivosyrittäjä Daniel Plainview’sta, joka rikastuu löytämällä öljyä. Keinottelevan öljypohatan moraalia koettelevat kuitenkin seudun nuori saarnaaja sekä hankala suhde ottolapseensa. Julma maailmankuva saa rinnalleen Radioheadin kitaristin Johnny Greenwoodin jousisovitukset ja Robert Elswitin Oscar-palkitun kuvauksen.
***
Paul Thomas Anderson nousi 1990-luvulla amerikkalaisen elokuvan suureksi lupaukseksi. Boogie Nights (1997) ja Magnolia (1999) olivat arvostelumenestyksiä, joita verrattiin Robert Altmanin töihin laajan näyttelijäyhteistyön ja huikeiden roolisuoritusten ansiosta.
Punch-Drunk Love (2002) oli täydellinen tyylillinen suunnanmuutos Andersonin uralla. Eeppisten elokuvien vieressä riisutulta ja kevyeltä vaikuttava Punch-Drunk Love on nähtävissä rohkeana välietappina absurdista Magnoliasta vielä abstraktimpaan ja absurdimpaan ilmaisuun, joka puhkesi kukkaan viisi vuotta myöhemmin.
There Will Be Blood (2007) sijoittuu vuosien 1898-1927 Kaliforniaan. Öljyllä rikastuva Daniel Plainview muodostaa kolme keskeistä henkilösuhdetta, joita elokuvassa seurataan öljynporauksen ohella. Ensimmäinen näistä on ottolapsi H.W., jolta Daniel salaa adoptiotaustan. Eli Sunday tekee kaupat perheensä maatilasta sillä ehdolla, että Daniel lahjoittaa rahaa Elin perustamalle kirkolle (– Daniel ei koskaan lahjoita lupaamiaan rahoja). Rikastuneen Danielin luo ilmaantuu puoliveljeksi esittäytyvä Henry, johon Daniel suhtautuu epäilevästi.
Elokuvan nimestä voi jo päätellä, että nämä kolme kauppa- ja perhesuhdetta eivät pääty onnellisesti. Ällistyttävän roolisuorituksen tekevä Daniel Day-Lewis luo jääräpäisen ja räjähdysherkän hirviön, jota kriitikot vertasivat Sierra Madren aarteen (Treasure of the Sierra Madre, 1948), Citizen Kanen (1941), Chinatownin (1974) ja Eurekan (1983) rikkauden kyllästämiin miehiin.
Roolisuoritusta tukee Jonny Greenwoodin pahaenteinen musiikki. Ennen elokuvan kuvauksia Henry Rollinsin tekemässä haastattelussa (15.5.2006) Anderson paljasti kuunnelleensa elokuvaa varten paljon Pendereckiä (Anderson mainitsi myös Kubrickin Hohdon, jossa on käytetty Penderickin musiikkia). Elokuvaa katsellessa ei Pendereckin vaikutusta voi olla kuulematta Greenwoodin musiikissa.
There Will Be Bloodin erikoisin piirre on päähenkilön motiivien epäselvyys, mikä sinällään rohkaisee symbolisiin tulkintoihin. Bright Lights Film Journalissa Matt Brennan löysi elokuvan tapahtumavuosista (amerikkalainen imperialismi vakiintui terminä vuonna 1898 ja elokuva päättyy kaksi vuotta ennen vuoden 1929 pörssiromahdusta) merkityksiä:
“It may be too easy to see this nexus of religion and oil in our own era, but the arc from imperialism to decline that structures the film seems a prophecy not just of Plainview’s future but ours, too. He is us, you might say, what we want to be (unutterably wealthy and powerful) and what we are afraid we may become (violent, dark, isolated). In the final estimation, There Will Be Blood suggests that what is quintessentially American fuels both our success and our ultimate downfall, our excursions into the world and our humiliated retreat from it. What makes us us, Plainview Plainview, what makes gangsters gangsters, is the very drive to the top, to being alone, that puts us in danger. There has been blood in our imperial adventures from Cuba to Vietnam to Iraq, and our repeated failures in each of those locales continue to suggest that the king-times are coming to a close. We may not live to see it, but Anderson foresees it: the world may be ours, but not for long.”
– Mikko Pihkoluoma 29.12.2010. (lähteitä: Bright Lights Film Journal May 2008 ja Tom Charity, Cinema-Scope [http://cinema-scope.com/wordpress/web-archive-2/issue-33/currency-no-country-for-old-men/]).