TYTTÖ JA KETTU (2007)

Ranskalaisessa metsässä seikkaillessaan nuori Lila kohtaa villin ketun ja vähitellen voittaa sen luottamuksen. Suositun Pingviinien matka (2005)-elokuvan ohjaajan elokuva tarjoaa kaikkia aisteja värisyttävän matkan ketun näkökulmaan ja maailmaan – sekä muistuttaa villieläinten oikeudesta pysyä villeinä.

***

Pingviinien matka -menestysdokumentistaan tunnetun Luc Jacquetin elokuva Tyttö ja kettu (Le Renard et l’enfant, 2007) on nimensä mukaisesti tarina kymmenvuotiaan tytön, Lilan (Bertille Noël-Bruneau) ja ketun ystävyydestä. Lila on rohkeasti metsissä yksin vaelteleva maalaistyttö, joka törmää syksyisellä koulumatkallansa kettuun. Kettu kiehtoo seikkailunhaluista ja luontoa rakastavaa tyttöä ja hän alkaa jäljittää eläintä. Lila samoilee metsässä syksyn ja talven etsien merkkejä ketusta. Villi kettu ei päästä tyttöä heti lähelleen, mutta kevään tullen Lilan onnistuu totuttaa eläin itseensä.

Tyttö ja kettu on kiehtova luontodokumentin ja sadun yhdistelmä. Sen painopiste on fiktiossa, mutta tarinaa selostava kertojaääni ja luontokuvaus tekevät siitä myös dokumenttimaisen. Elokuvan parhainta antia onkin avaran vuoristomaiseman ja satumaisen kauniin luonnon taidokas kuvaus, jonka ansiosta myös varttuneempi katselija jaksaa viettää aikaansa tämän lastenelokuvan parissa.

Tyttö ja kettu tarjoaa pienille ja miksei isommillekin katselijoilleen oivan opetuksen – luontoa ei voi koskaan hallita tai kesyttää täysin. Tarinan tyttö oppii kantapään kautta, että villieläimet kuuluvat luontoon, eivätkä kotieläimiksi. Kettuun tutustuminen tapahtuu eläimen itsensä ehdoilla.

Elokuvassa on muutama jännittävä kohtaus, joka saattaa jännittää herkimpiä katsojia. Tyttö ja kettu sopii kuitenkin hyvin kaikille kouluikäisille lapsille sukupuoleen katsomatta. Hauskan tarinansa ohella se on hieno muistutus siitä, että meidän tulisi kunnioittaa ja vaalia arvokasta luontoamme.

– Oona Lavonsalo 25.3.2015