CHARLES VINE – MAAILMAN TOISEKSI PARAS AGENTTI (1965)

Charles Vine on entinen matemaatikkonero ja nykyinen tiedustelupalvelumies, joka kutsutaan hätiin silloin kun James Bondilla on kiireitä. Ruotsalainen tiedemies on kehittänyt suurvaltojen himoitseman antigravitaatiolaitteen, jonka perässä Thamesin aamuruskossa hiippailee kilvan sankarimme kanssa häijy neuvostoagentti Sadistikoff…

***

Charles Vinen maailma on yhtä kylmäkiskoinen kuin Shonteffin elokuvan syksyinen kuvasto. Heti kärkeen kaksosvauvojen äiti suorittaa puistomurhan lastenrattaisiin kätkemällään konepistoolilla, lain yläpuolella operoivat lonkerot ulottuvat paikalle osuneeseen passipoliisiin saakka. Yksi elokuvan konnista on nimeltään Sadistikov, mutta todellinen sadisti on Tom Adamsin näyttelemä pääsankari – entinen matemaatikkonero joka on ryhtynyt MI5-agentiksi rahan takia. Adams kulkee kuin kone sekä maalais- että kaupunkimiljöössä rautalankasvengin saattelemana. Hän pikemminkin teloittaa vastustajansa kuin haastaa nämä tasaväkiseen tappeluun: tappamista glorifioiva herrasmieskoodi loistaa poissaolollaan. Muistettava neronleimaus on loppuhuipennus, jossa satamakorttelin aamunkoitossa mittelevät agentit riisuvat kenkänsä hiipiäkseen äänettömästi.

Mielenkiintoisella tavalla elokuva tämän tästä muistuttaa Bondin olevan Vinea kovempi jätkä ja aina askeleen tätä edellä: Bond on jopa ehtinyt maata Vinen naiset, joita jälkimmäinen sitten nöyryyttää mm. keskittymällä sängyssä ristisanatehtäviin. Ilmeisesti juuri tämän 007-alisteisen piirteen takia Joseph E. Levine keksi levittää elokuvaa Yhdysvalloissa nimellä The Second Best Secret Agent in the Whole Wide World ja korvata tunnuskappaleen Sammy Davis Jr.:n esittämällä uudella laululla. Suomeen teos rantautui englantilaisena alkuperäisversiona.

Kanadalaissyntyisen Lindsay Shonteffin (1935–2006) ura käynnistyi todenteolla, kun Sidney J. Furie pyysi tätä korvaamaan itsensä kauhuelokuvan Devil Doll (1964) ohjaajana – Furie oli juuri saanut kiinnityksen ensimmäisen Harry Palmer -elokuvan ohjaajaksi. Shonteff päätti piakkoin tehdä oman Harry Palmerinsa ja ihastui Charles Vinen myötä vakoojatarinoihin. Agenttielokuvista muodostui hänen filmografiansa punainen lanka, jonka pariin tekijä aina muiden eksploitaatioaiheiden välillä palasi. Shonteffin luomusten joukkoon lukeutuvat mm. naisten maailmanvaltaa tavoitteleva syöjätär Sumuru (The Million Eyes of Sumuru, 1967) ja pillerien avulla sukupuolenvaihdoksiin kykenevä KGB-mies Ace Kissoff (Number One Gun, 1990). Bondsploitaation hämärävyöhykkeellä operoinut naisdekkari Dirty Harriet eli Lady Bond (1974) jäi meillä Valtion elokuvatarkastamon haaviin ”raaistavana”, mutta päätyi kotitallennemarkkinoille Markus Selinin Star Videon julkaisuna. Suomessa nähdyt Shonteff-elokuvat ovat pääosin juuri Star Videon maahantuonteja. ”Tapasin sen äijän Englannissa. Se piti itseään Bond-guruna. Ostin häneltä kahdeksan elokuvan paketin 12 000 punnalla. Mukana mm. Spy Story, Dirty Harriet, Lupa rakastaa ja tappaa… Kyllä se hyvä paketti oli. Kaikki leffat niin skeidaa kuin olla voi.” (Selin)

– Petteri Kalliomäki 17.8.2021. Selin-sitaatti Lauri Lehtisen haastattelusta (“Mr. Magnum Force”, Gorehound no. 34

Elokuvatietoinen katsoja istuu Charles Vinen seurassa hampaitaan raivosta kiristellen, koska hän muistaa Robert Bressonin, Ingmari Bergmanin [sic], Luis Bunuelin, Joseph Loseyn, Fritz Langin, Georges Franjun jne. Sensuurilaitoksen tarkoituksettomuus korostuu sen omien töiden kautta.

– M.R. (“Kolmen nollan karju”, AL 4.9.1966)

ALKUKUVINA:

Traileri elokuvasta The Million Eyes of Sumuru

Sumuru – paholaisen tytär / Sumuru – djävulens dotter

Iso-Britannia 1967. Tuotanto: Sumuru Films Ltd. VET 76111 – K16 – 10% – 70m / 3 min

Poistot elokuvasta No. 1 of the Secret Service

No 1 salaisen palvelun paras / Nr 1 vid Secret Service

Iso-Britannia 1977. Ohjaus: Lindsay Shonteff. VET 86281 – KK – 269m / 10 min

1970-luvun lopulla Shonteff teki kaksi elokuvaa kahden eri pääosanäyttelijän kanssa salaisen palvelun ”ykkösmiehestä” Charles Bindistä (nimi vaikuttaisi koostuvan Bond-väännöksestä sekä viittauksesta Charles Vineen). Kamras yritti tuoda ensimmäisen näistä Suomen valkokankaille, mutta VET kielsi elokuvan raaistavana 14.2.1978. Uusintatarkastusta varten maahantuoja lyhensi kopiota 268 metrillä, minkä jälkeen elokuva sallittiin 8.3. (naistenpäivänä) sillä ehdolla, että siitä leikattiin vielä yhden metrin mittainen pätkä viidennestä osasta (”naisen pisto kuoliaaksi autossa”). Vain poistot ovat säästyneet suomalaisesta levityskopiosta. Star Video levitti sittemmin elokuvaa mainoslauseella ”James Bondimpi kaikissa maissa”. Kyseessä oli sama lyhennetty versio kuin elokuvateattereissa: siirto oli tehty Kamrasin filmikopiosta tekstityskustannuksissa säästäen.

– Petteri Kalliomäki 17.8.2021