TAIVAAN REUNALLA (2007)

Kulttuurit ja sukupolvet törmäävät rajoja ylittäen saksanturkkilaisen Fatih Akinin hätkähdyttävässä päätyössä. Kuuden henkilön kohtalot leikkaavat Hampurista Istanbuliin milloin traagisesti, milloin poliittisiakin kysymyksiä koskettelevassa kudelmassa. Muistettavassa äitiroolissa Hanna Schygulla (Sodankylässä 2017).

***

Jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulle tultaessa saksanturkkilainen elokuvantekijä Fatih Akin (s. 1973) oli muutamalla ohjaustyöllään osoittanut olevansa yksi jännittävimmistä eurooppalaisista nuorista kyvyistä. Hänen töissään yhdistyivät melodraama raivokkaalla tavalla identiteettipolitiikkaan ja lopputuloksena oli näiden käsittely virkistyttävällä otteella.

Kuten Akinin merkittävä vuoden 2004 teos Suoraan seinään, myös kriitikoiden suosion saanut Taivaan reunalla (2007) käsittelee omalta osaltaan saksalaisten ja turkkilaisten tilannetta. Mitä päättäväisemmin elokuvassaan Taivaan reunalla hän tutkii tuota kulttuurien kuilua kahden puolen välillä, sitä laajemmaksi ja syvällisemmäksi kokonaisuus tulee. Saksan 2,7 miljoonaa turkkilaista muodostavat maan suurimman kansallisen vähemmistön. Ohjauksessaan Taivaan reunalla Akinilla kansallisuuden dilemma on tausta sukupolvien välisille perheellisille yhteenotoille.

Kukaan elokuvassa Taivaan reunalla ei ole kotikonnuillaan, mutta ei voi paetakaan taustaansa ja perintöään – etenkään keski-ikäinen turkkilainen prostituoitu Yeter (Nursel Köse) ensimmäisessä osiossa. Hänellä ei ole illuusioita eikä myöskään odotuksia. Turkkilaiset muslimit uhkaavat tappaa hänet, ellei hän lopeta kauppaansa. Hän on eristäytyneenä uuteen maahan, jossa hallitsevat vanhan maan rajoitukset. Yeter hyväksyy asiakkaan, vanhan lesken (Tuncel Turkiz) tarjouksen. Lesken poika Nejat (Baki Davrak) puolestaan on etsimässä käsiinsä Turkista Yeteristä vieraantunutta tytärtä Aytenia (Nurgul Yesilçay), joka taas matkaa Saksaan etsimään äitiään. Akinin teoksen toisessa osiossa Ayten tapaa idealistisen opiskelijan Lotten (Patrycia Ziolkowska) ja naiset rakastuvat syvästi toisiinsa. Akin on saanut mukaan näyttelijäkaartiinsa legendaarisen Rainer Werner Fassbinderin töissä esiintyneen Hanna Schygullan Lotten äidin Susannen rooliin.

Elokuvakerronta on varsin kiemurtelevaa referoitavaksi. Kuitenkin Akin hallitsee kaiken mestarillisesti. Hän esittelee vaivattomasti päähenkilöidensä näkökulmat. Akinin elokuvan kameratyö ja visuaalinen ilme vaihtelevat intiimien lähikuvien ja kauempaa otettujen kuvien välillä. Näyttelijät puolestaan pitävät kokonaisuuden voimakkaana ja eloisana. Melodraamassaan Akin on syvästi omistautunut Fassbinderin tavoin tutkimaan sosiaalisia ja poliittisia genren mahdollisuuksia. Myös psykologiset ja kulttuurilliset tasot ovat Akinille tärkeitä. Teemoja ovat emotionaalinen ahdinko, maantieteelliset ristiriidat ja sukupolvien välinen kuilu. Taivaan reunalla on myös Krzysztof Kieślowskin Kolme Väriä– trilogian kosminen sukulainen.

Kokemuksena elokuvan Taivaan reunalla näkeminen on kumulatiivinen, selkeä sekä syvällinen. Kun Taivaan reunalla loppuu, yleisö on aistinut ikään kuin kokonaisia toisia maailmoja, maailman eri puolia ja jopa maailmoja maailmojen sisässä. Katsojat tulevat kokemaan, että he ovat tunteneet pienen joukon henkilöitä syvällisesti ja intiimisti, sillä he ovat nähneet heidät emotionaalisesti äärimmäisissä tilanteissa.

– David Edelsteinin (Vulture), Mick LaSallen (San Francisco Chronicle), Wesley Morrisin (The Boston Globe) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 13.7.2022