1500-luvun lopun Suomessa Venäjän ja Ruotsin välinen sota on juuri päättynyt. Synkän menneisyytensä
kanssa painivat veljekset löytävät suon keskeltä salaperäisen saunan, jossa voi puhdistautua synneistään.
Jadesoturilla debytoineen AJ Annilan toinen pitkä ohjaustyö yhdistelee kekseliäästi kauhua ja historiallista fiktiota.

***

AJ Annilan esikoisohjaus oli kunnianhimoinen kung fu -elokuva Jadesoturi (2006). Sitä seurannut Sauna edustaa lähes yhtä harvinaista lajityyppiä suomalaisessa elokuvassa. Fantasia ja kauhu ovat kiinnostaneet suomalaisia elokuvantekijöitä vain satunnaisesti. Teuvo Puron Noidan kirot (1927), Valentin Vaalan kummitusaiheinen Linnaisten vihreä kamari (1945), Roland af Hällströmin Noita palaa elämään (1952) sekä Erik Blombergin Valkoinen peura (1952) ovat harvinaisia esimerkkejä kauhuelokuvasta vanhemmassa suomalaisessa elokuvassa. Suosituksi aiheeksi nousee – kuten myös muissa pohjoismaissa – noitateema sekä kammottavien tapahtumien sijoittaminen Lappiin kuten Puron ja Blombergin teoksissa. Saunan supisuomalainen suo luo hyvän vaihtoehdon Lapin eksotiikalle.

Noidan kirojen ja Linnaisten vihreän kamarin tapaan myös Sauna on historiallinen elokuva. Sen tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1595, jolloin eletään Täyssinän rauhaan päättyneen Pitkän vihan jälkimaininkeja ja soiseen itäsuomalaiseen maastoon hahmotetaan uutta Ruotsin ja Venäjän välistä rajaa. Rajaa piirtävät Ruotsin ja Venäjän vallan edustajat. Ruotsia (ja siihen kuuluvaa Suomea) edustavat verenhimoinen, pitkän, 1570 alkaneen sodan parkkiinnuttama veteraani Eerik (Ville Virtanen) ja hänen oppinut ja tukholmalaistunut veljensä Knut (Tommi Eronen). Venäläisten puolella ovat kasakkamainen kyläpäällikkö (karheaa karismaa hehkuva Viktor Klimenko) ja kaksi venäläistä sotilasta. Uusi rajalinja tulisi vetää suuren suon läpi. Vaivalloista matkaa varjostavat selittämättömät tapahtumat.

Kauhun ja fantasian keskeinen elementti on tunnetun ja tuntemattoman, hyvän ja pahan toisistaan erottava raja, joka usein – varsinkin modernissa kauhuelokuvassa – on veteen piirretty viiva. Toisella puolella on tunnettu luonnollinen maailmamme ja sen tuolla puolen salaperäinen, uhkaava, mutta usein vetovoimaisen viehättävä tuntematon. Sauna on elokuva, jossa tätä rajaa piirretään ja määritellään konkreettisesti ja sen vaikutukset koetaan selkäytimessä. Elokuvassa kartoitetaan tuntematonta ja luodaan pakottaen järjestystä epämääräiseen pyrkien ulottamaan kulttuurin idut mystiseen luonnontilaan. Elokuvan suo näyttäytyy ei-kenenkään maana, tarkovskilaisena Stalker-topoksena, jossa menneisyys ja tulevaisuus, materiaalinen ja henkinen kohtaavat. Saunassa raja on maantieteellis-poliittinen linjaus, joka on muodostumassa valtioiden välille. Tavoitteena on kuitenkin enemmän kuin pelkkä pakanamaan kartta. Rajan halkaiseva suo näyttäytyy myös idän ja lännen, uskontokuntien (lännen protestantismi ja idän ortodoksisuus) ja kulttuurien välisenä välitilana. Länsi kuvastuu rationalistisen tieteen ja käytännöllisen, mutta hengettömän uskonnon avulla tulevaisuuteen kurottavana valtana. Missionsa mukaan Ruotsin virkamieskunnan edustajat pyrkivät tarkkaan työhön rajanvedossa, venäläinen osapuoli olisi suurpiirteisempi. Saunassa viitataan myös seksuaalisiin rajoihin. Eerik epäilee, ehkä aiheellisestikin, venäläisen sotilaan tuntevan vetoa hänen veljeensä.

Sauna-elokuvan tekijät haluavat erityisesti korostaa moraalisia rajoja. Elokuvan julisteessa on dramaattinen kehotus: pese syntisi! Tukholmassa opiskellut Knut on ollut etäällä sodan kauhuista, mutta jo elokuvan alussa se tulee liki hänellekin. Nuoren tytön muodossa tuleva pahan kosketus on hänelle ensimmäinen, mutta vanhemmalle veljelle pahuus on ollut toinen luonto jo pitkään. Knut ja hänen edustamansa menneisyys onkin se, jonka puhdistukseen saunaa tarvitaan.

Elokuva sai hämmentyneen vastaanoton, varsinkin perinteistä kauhuelokuvaa odottaneet pettyivät, mutta toisaalta positiivisena asiana pidettiin sitä, että kauhuaihetta lähestyttiin psykologisesti, ilman päällekäyviä kauhuefektejä. Elokuvan visuaalista ilmettä kehuttiin laajalti. ”Kuvallisesti elokuva on komeaa jälkeä” suitsutti Kaleva ja HS:n Nyt-liite piti elokuvaa ”visuaalisesti upeana”. Saunan todettiin myös sijoittuvan kotimaisen kauhuelokuvan kärkeen ”eikä sen tarvitse hävetä ulkomaistenkaan alan yrittäjien joukossa”. (Kauppalehti) Samaan hengenvetoon kuitenkin moitittiin elokuvan tarinaa: ”sekava sillisalaatti” (Kymen Sanomat), joka tuottaa katsojalle ”laimeat löylyt.” (Ilkka).

Pasi Nyyssönen 21.10.2009