TANJUSKA JA 7 PERKELETTÄ (1993)

Vasknarvan kansanluostaria Viron koillisrajalla johti 1990-luvulla Isä Vasili, Venäjän ortodoksisen kirkon auktorisoima henkienmanaaja. Pirjo Honkasalon mykistävä dokumentti kuvaa luostarissa asuvaa 12-vuotiasta Tanjuska-tyttöä. Lapsen horjunutta mielenterveyttä hoidetaan väkivaltaisin manausrituaalein. Pyhän ja pahan trilogian keskiosa on ilmaisultaan hiottu ikkuna pimeään todellisuuteen, joka ei ole kaukana.

***

Pirjo Honkasalo tapasi Mysterionin kuvausten aikana Isä Vasilin, koillisvirolaisen rajakylä Vasknarvassa sijaitsevan kansanluostarin johtajan. Honkasalon aikeena oli tehdä elokuva Vasilista, mutta käydessään tämän kirkossa, hänen huomionsa kiinnittyi 12-vuotiaaseen tyttöön. Tanjuska-tyttönen oli kotoisin Valko-Venäjältä, mutta hänet oli tuotu parannettavaksi virolaiseen luostariin, koska vain siellä voitaisiin karkottaa riivaajat tytöstä manaamalla. Venäjän ortodoksinen kirkko oli antanut Isä Vasilille manausluvan.

”Tanjuska valitsi minut”, kertoi Pirjo Honkasalo Amsterdamin IDFA-festivaalilla 2010 pidetyssä Master Class-luennossa. Tämä on tyypillistä muutenkin kuvaajana usein viihtyvän Honkasalon elokuville. Hän singahtelee paikasta toiseen kamera kädessä, mutta kuvaa loppujen lopuksi vain vähän, hyvin harkiten. Esityksestä kävi myös ilmi, että hyötyprosentti on noussut – varsinkin moniin muihin digikuvaajiin verrattuna – varsin korkeaksi. Elokuvaan saattaa päätyä yli puolet kuvatusta. Tanjuskassa leikkausjärjestys on myös kuvausjärjestys, mikä on sekin varsin poikkeuksellista.

Tanjuska kuvattiin hyvin pienellä ryhmällä sen jälkeen, kun ohjaaja sai sekä Isä Vasilin että Tanjuskan perheen luottamuksen. Mitään ei otettu salassa tai vastoin kuvattavien tahtoa. Silti aihe osoittautui vaikeaksi. ”Luulin valinneeni aiheen sattumalta, mutta itse asiassa olin jo kauan halunnut tehdä elokuvan normaaliuden rajoista”, Honkasalo luonnehtii päätöstää saattaa elokuva loppuun. ”Elokuva päätyy olemaan tytön puolella. Ei sen vuoksi, että olisin päättänyt niin – kerron vain mitä näin. Mutta jo tapahtumat sinänsä puhuvat Tanjan puolesta”. (Anna 7/1993)

Tulokset puhuvat nekin elokuvan puolesta: Honkasalo sai elokuvatuotannon laatutukea 150 000 mk, Kettu-palkinnon  ja Amanda-palkinnon vuonna 1993. Tanjuska oli paras dokumenttielokuva Haugesundin Pohjoismaisen elokuvan festivaaleilla 1993 ja Amasculturan 5. kansainvälisillä dokumenttielokuvafestivaaleilla Portugalissa 1994. Erikois-Jussi tuli ohjaajalle samana vuonna. Kansainvälinen tuomaristopalkinto Tanjuskalle myönnettiin Bombayn kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Intiassa 1994 kuten myös Tuomariston erikoispalkinto Baltian tv- ja elokuvajuhlilla Bornholmissa Tanskassa samana vuonna.

Tanjuska ja 7 perkelettä on keskimmäinen osa ”Pyhän ja pahan trilogiaa”, joka alkoi Mysterionissa (1991) ja päättyy elokuvaan Atman (1997).

– Jari Sedergren 9.3.2011