Siepattua vaimoaan etsivä vankilanjohtaja Cipriani (Oliver Reed) ja linnakundi Milo Ruiz (Fabio Testi) ovat pelinappuloita salamurhan peiteoperaatiossa. Western-maestro Sergio Solliman ankara ja kaunis teos oli Suomessa kiellettynä 1979. Tunnustusta kertyi Sodankylässä ja Sight and Soundin parhaiden elokuvien äänestyksessä. Morriconen musiikki on säveltäjän rakastettuja kärkitöitä.

***

Alkaen ensimmäisestä kuvastaan, jossa elämää symboloiva egyptiläinen ankh-merkki heiluu kuolemaa tekevän murtovarkaan kaulassa, Sergio Solliman Revolver on tehokkaan konkreettista ja samalla monitasoista elokuvaa. Spagettiwestern-Sergioiden ryhmään usein niputettu Sollima on ohjaaja, jolla on paljon yhteistä Ranskan Jean-Pierre Melvillen kanssa, muutakin kuin molempien menneisyydestä löytyvää vastarintaliikkeeseen kuulumista ja amerikkalaisten populaarivaikutteiden omintakeista sisäistämistä.

Sekä Melvillen että Solliman pääteosten ytimessä on eksistentiaalinen maailmankuva, jossa ei ole lukkoonlyötyjä hyvien ja pahojen rooleja, vaan henkilöt joutuvat tekemään jatkuvaa yksinäistä valintaa sankaruuden ja selkärangattomuuden väliltä. Ihminen on pohjimmiltaan yhtä kuin toimintansa ja sen seuraukset, jotka voivat aina tehdä kunniallisesta kusipään. Reilujen valintojen tekemistä on vaikeuttamassa monenlaisia kähmintöjä ja harhautuksia.

Revolver on Solliman ankarin elokuva, jonka toimijoiden hyvät vaihtoehdot ovat vähissä. Kun Solliman Luodin laissa (The Big Gundown / La resa dei conti, 1966) kajahteli systeemin kouraa pakenevan antisankarin kannustuslaulu, Revolverissa vankilassa lusiminen on parempi valinta kuin uhkarohkea heiluminen vapaassa maailmassa. Tarina kertoo peiteoperaatiosta, jossa markkinoita ravistelleen öljymagnaatti Harmakolasin salamurha lavastetaan potkut saaneen henkivartijan kostoksi. Päähenkilöt, karski vankilan apujohtaja Vito Cipriani (Oliver Reed) ja liukas linnakundi Milo Ruiz (Fabio Testi) ovat sivullisia, vailla suoria yhteyksiä niihin tahoihin, joiden etua heidät pakotetaan palvelemaan. Siis keihin? Revolverissa ei ole ison kihon tai pahan organisaation tapaista selvää vastavoimaa. Kiristäjät ja sieppaajat tottelevat jostain ylhäältä tulevia käskyjä (kuten byrokraatitkin) ja ovat pelkkiä uhrattavissa olevia pelinappuloita. Näkymättömien sortajien vastustus on kovillekin miehille liian raskasta ja yksinäistä hommaa.

Lohduttomuudestaan huolimatta Revolver kirkastaa ja elävöittää oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon ihanteita, keinoinaan ironia (Milon petollinen laulajakaveri Al Niko tienaa miljoonia herkällä ystävyysballadilla) ja parhaimmillaan katarttinen koskettavuus. Solliman Sodankylä-vierailun jälkeen Markku Varjola kirjoitti elokuvasta: ”Vankikarkuri on kaikista näkemistäni Solliman elokuvista tiukin ja tinkimättömin. Siitä puuttuu esim. amerikkalaiselle elokuvalle usein ominainen tekopyhyys, moralismi ja naiivi ihanteellisuus. Se esittää action-trillerin muodossa yhtä kompromissittoman ja tarkan poliittisen analyysin kuin Francesco Rosin elokuvat ns. art cineman puolella.” (Filmihullu 4/2001)

Trillerikerronnan ja vakavan sisällön sekoitus on tuottanut myös vaikeuksia Revolverille, jota on usein kohdeltu kuin tusinatoimintaa tai poikkeuksellisen turmiollista tapausta (Valtion elokuvatarkastamo määräsi rangaistusveron (joka sittemmin laski Valtion elokuvalautakunnassa), sensuuripoistoja ja liioitellun tuntuisen K18-ikärajan elokuvalle; tarkastamon jäsenistä vain Jerker A. Eriksson ja Arvo Salo kannattivat kevyempiä tuomioita). Arvostelijat eivät ole juuri noteeranneet elokuvaa, joka on kuitenkin kerännyt kiitosta sitä ihailevilta ohjaajilta. Quentin Tarantinon lisäksi heihin kuuluvat William Lustig (”Revolver on ollut minulle pyhä elämys, samalla kertaa inhimillinen ja kova elokuva”, Mad Movies 5/2003), Vincent Gallo (joka on uhonnut katsoneensa mestariteoksen 60 kertaa) sekä tanskalainen Pusher-sarjan ohjaaja Nicolas Winding Refn, joka yrittää Gambler-dokumentissa hankkia kehyksiä Revolver-julisteeseen.

Amerikkalainen mainoslause ”Revolver makes Death Wish look like wishful thinking!” on ehkä tahattomankin osuva. Revolver ei välttämättä ole rankempi kuin Väkivallan vihollinen, mutta se on pieni suuri vastarannan kiiski, joka saa kaikesta selviävät urbaanit toimintasankarit näyttämään aikuisten miesten joulupukeilta.

– Lauri Lehtinen 28.2.2007