Yksinäinen 12-vuotias Oskar tutustuu naapurin salaperäiseen Eliin, joka ystävyyden syventyessä paljastuu ihmisverellä eläväksi, vuosisatoja vanhaksi vampyyriksi. John Ajvide Lindqvistin kirjaan perustuva fantasia on visuaalisesti herkkä, runollinen ja koskettava kasvutarina nuoruuden yksinäisyydestä ja yhteyden löytämisestä. Modernien vampyyrielokuvien aatelia!

***

Ruotsalaisen John Ajvide Lindqvistin suosittuun kulttiromaaniin perustuva elokuva on monin tavoin kiinnostava. Mielenkiintoinen se on erityisesti siksi, että elokuvassa kauhukerronnan perinteinen kuvasto sekoittuu suvereenisti realistiseen kerrontaan.

Ankeaan tukholmalaiseen betonilähiöön sijoittuva kauhuelokuva asemoi itsensä vahvasti pohjoismaiseen realistissävyiseen kerrontaperinteeseen. Sen miljöö ja henkilöt ovat aikalaisnäkökulmasta realistisia jopa henkiseltä ilmapiiriltään. Samaan aikaan se leikittelee kauhugenren elementeillä.

Koulukiusattu Oskar (Kåre Hedebrant) asuu kylmässä, metsän keskelle rakennetussa kerrostalokolossissa. Hintelä, isätön poika joutuu päivittäin luokkakavereittensa nöyryytyksen ja pahoinpitelyn kohteeksi. Tilanne kiristyy entisestään, kun Oskar nousee vastarintaan.

Blackebergin metsästä löytyy veretön ruumis ja lähiössä ryhdytään kuiskimaan sarjamurhaajasta ja kammottavista rituaaleista. Oskar puolestaan puristaa puukkoa taskussaan ja haaveilee verisestä kostosta. Samaan aikaan Oskarin naapuriin muuttaa uusi perhe. Seinänaapurin tyttö Eli (Lina Leandersson) on kiehtova, mutta hänessä on myös jotain outoa. Kuten se, että hän ilmestyy betonilähiön pihaan aina vasta hämärän tullessa. Tarina rakentuu ovelasti fantasian ja toden rajamailla.

Kirjansa elokuvaksi käsikirjoittanut John Ajvide Lindqvist (s.1968) on itse syntyisin samaisesta Blackebergin lähiöstä. Osittain tästä syystä kasaritarinassa on roima määrä uskottavuutta ja arkirealismia, jota kauhu kivasti kutittelee.

Ystävät hämärän jälkeen alkaa hyytävästi, mutta kerronnan edetessä kauhistuttavat elementit saavat camp-piirteitä. Loppupuolella meno kiihtyy splatterin hengessä. Tämä helpottaa paikoin hyvinkin ahdistavan aineiston vastaanottoa, mutta toisaalta nakertaa realismia. Elokuvaan valittua kerrontaa tukee kuitenkin kirjan sujuva, paikoin varsin kevyt kerrontatyyli.

Ystävät hämärän jälkeen on ruotsalaisen elokuvaosaamisen juhlaa: kuvaus, leikkaus ja kuvasuunnittelu ovat tarkkaa ja viimeisteltyä työtä. Elokuvan visuaalisen ilmeen takana on Hoyte Van Hoytema, jonka kuvaus on kertakaikkisen ravistelevaa ja jonka tuloksena 80-luvun miljöö parahtaa ankeuttaan. Lisäksi loistavat lapsinäyttelijät Kåre Hedebrant ja Lina Leandersson saavat raastavan kasvutarinan puhkeamaan kukkaan.

Elokuva kuuluu ruotsalaisen ohjaaja Tomas Alfredsonin merkittävimpiin. Suomessa hänet muistettaneen myös elokuvasta Bert – viimeinen viaton (1995). Lukuisten tv-tuotantojen välissä hän on ohjannut kiinnostavan Fyra nyanser av brunt (2004), joka on Suomessa nähty vain R&A-festivaalilla.

Ruotsalaisen kauhuelokuvahitin jälkeen tiimin jäsenillä on ollut vientiä Hollywoodissa. John Ajvide Lindqvistin kirjaan perustuvasta ja käsikirjoittamasta elokuvasta filmattiin tuoreeltaan amerikkalainen versio Let Me In (2010). Alfredsonin ja Van Hoyteman tuorein elokuva on vasta ensi-iltansa saanut vakoiluelokuva Pappi lukkari talonpoika vakooja (Tinker Tailor Soldier Spy, 2011). Tätä ennen Van Hoyteman on ehtinyt vastata nuorisoelokuva Flickanin (2009) sekä Hollywood-elokuvan, Mark Wahlbergin tähdittämän The Fighterin (2010) kuvista.

Kirsi Raitaranta 1.3.2012