LUV – YRITÄ KERRAN MINUN VAIMONI KANSSA (1967)

Näyttelijänä May on esiintynyt elokuvapääosissa harvakseltaan mutta aina muistettavasti – kuten tässä Clive Donnerin ohjaamassa, Luv-nimisen Broadway-hitin filmatisoinnissa. Parinvaihtokomedian miesenergiasta vastaavat ikimainiot Jack Lemmon ja Peter Falk, mutta jo nuoren Harrison Fordin iskevä sekuntirooli on attraktio sinänsä.

***

Luv – Yritä kerran minun vaimoni kanssa (1967) on slapstick- ja romanttinen komedia, jonka pääosissa nähdään Jack Lemmon, Peter Falk, Elaine May ja Nina Wayne. Ohjaajana toimi Clive Donner (1926–2010), brittiläinen elokuvantekijä, joka on yhdistetty töidensä puolesta pitkälti brittiläiseen uuteen aaltoon. Yhdysvalloissa ohjatessaan Donner tarttui ajankohtaiseen Murray Schisgalin kirjoittamaan Broadway-hittiin Luv, jota oli esitetty Booth-teatterissa vuodesta 1964 yhteensä peräti 901 kertaa. Näytelmä sai myös Tony-ehdokkuuden.

Aikalaiskriitikot eivät kuitenkaan olleet suopeita elokuvaversiolle. Se kertoo toivottomasta neurootikosta Harry Berlinista (Jack Lemmon), joka yrittää päättää päivänsä sillalta hyppäämällä. Hänet pelastaa kuitenkin kauan kadoksissa ollut ystävä Milt (Peter Falk). Milt yrittää saada Harryn yhteen Ellen-vaimonsa (Elaine May) kanssa ja toivoo heidän rakastuvan toisiinsa. Näin Milt voisi saada eron Ellenistä ja itselleen nuoren blondin nimeltä Linda (Nina Wayne). Milt ja Ellen eivät olekaan tyytyväisiä uusien kumppaneidensa kanssa ja kaipaavat takaisin toistensa luokse. Ongelmana on Harry, joka ei annakaan eroa. Tästä asetelmasta Donner kerii koomista elokuvaansa.

Parasta muuten varsin oudossa kokonaisuudessa on Jack Lemmonin roolisuoritus. Hänen roolihahmonsa omaperäisyys kohottaa tarinan uusille ja mitä absurdeimmille tasoille. Mielenkiintoista on myös se, että Lemmon usein pääosan esittäjänä valitsi teoksen, joka on usean näyttelijän ensemble-komedia. Vaikka Luv – Yritä kerran minun vaimoni kanssa voidaan nähdä epäonnistumisena, testasi Lemmon siinä näyttelemisen skaalaansa ja imagoaan ottamalla vastaan epätavallisen roolin. Toisin kuin Lemmon, Peter Falk Miltinä ja Nina Wayne Lindana eivät niinkään vakuuta tässä elokuvassa.

Tietyt hetket ovat hauskoja liittyen Ellenin ja Harryn häämatkaan Niagaran putouksille. Tässä osiossa myös Elaine May pääsee esittelemään näyttelijäntaitojaan. Siellä hääpari jopa fyysisesti hyökkää toistensa kimppuun selvittäen rakastavatko he silti toisiaan jälkikäteen. Monet elokuvan kohtaukset tosin jatkuvat loputtomiin vitseillä ja koomisilla osuuksilla, jotka ovat enemmänkin typeriä kuin nokkelia. Aloituskohtauksessa on taustalla mainio jazzsoundtrack yhdistettynä kitschiin taiteeseen huvipuistossa, mutta loppuosasta kehkeytyy elokuvatun teatteriesityksen kaltainen.

Luv – Yritä kerran minun vaimoni kanssa on kenties parhaiten tunnettu Harrison Fordin uran toisesta valkokangasesiintymisestä. Fordilla on Donnerin ohjauksessa ainoastaan yksi vuorosana dialogissa. Ford esittää raivostunutta ajajaa, joka lyö Harryä kasvoihin. Huolimatta pienestä roolistaan, on myös Fordin osuus elokuvassa yksi sen parhaimmista hetkistä.

– Richard Wintersin (Scopophilia Movies of the 60’s, 70’s, 80’s) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 16.1.2022