Hymyilevä kovanaama Maurizio Merli aloitti elokuvauransa Franco Neron jalanjäljissä ja eteni yhtä suureksi poliziotteschi-tähdeksi. Highway Racerissa Merli ja ohjaaja Stelvio Massi vaihtoivat julmimmat sävyt autoilun hienouksiin. Sankari Marco Palman ja hänen vastustajansa Nizzardon välille kasvaa kiihkeä huippukuskien kilpailuasetelma. Stunt-mestari Rémy Juliennen autokoreografia Rooman ytimessä on jotain, mihin nykyelokuva ei pysty.

***

Highway Racer – Vauhtipaholainen veressä on ensimmäinen ohjaaja Stelvio Massin (1924–2004) ja pääosamies Maurizio Merlin (1940–1989) yhdessä tekemistä kuudesta poliisielokuvasta, jotka valmistuivat vuosina 1977–1980.

Terence Hillin lailla Merli raivasi tiensä tähtirooleihin osittain siksi, että oli Franco Neroa muistuttava kirkassilmäinen sankarityyppi, joka sopi keulakuvaksi Neron hittiseikkailujen ei-ihan-virallisiin jatko-osiin. Merlin läpimurtona pidetty Zanna bianca alla riscossa (1974) on pikkubudjetin sukulaisteos Jack London -filmatisoinnille Susikoira (Zanna bianca, 1973), jossa Franco Nero näytteli Lucio Fulcin ohjauksessa. 1970-luvun puolivälissä Merli vakiinnutti paikkansa urbaanien poliisielokuvien kovanaamana, joka kirjaimellisesti antoi kasvot genren kärsimättömälle lataukselle.

Autokaahaukseen keskittyvä Highway Racer on monien poliziottesco-trillerien tavoin tositapahtumista ammennettua eskapistista vauhdinpitoa. Ryöstäjäliigaan soluttautuvalla poliisietsivä Marco Palmalla on todellinen esikuva, Ferrarilla vauhdikkaasti liikkunut komisario Armando Spatafora, ja elokuvan monet rikospaikalta pakenemiset ovat tosipohjaisia. Autostuntteja on ollut toteuttamassa alan Euroopan mestari, motocross-taustainen ranskalainen Remy Julienne, joka oli ratin takana lukuisissa eurooppalaisissa ja muissakin rikos- ja toimintaelokuvissa: Fantomas, Armoton mies, Miljoonan dollarin mies, Verta asfaltilla, Komisario Bellie, Kovaotteiset miehet 2, Pelko kaupungin yllä, Sylkevä magnum, Once Upon a Time in America, Taxi…

Ohjaaja Stelvio Massi aloitti elokuvauransa kamera-apulaisena ja kuvaajana. Eräs Massin ensimmäisistä kuvaajakrediiteistä on pohjoismaisessa elokuvassa, Arne Mattssonin viikinkifarssissa Hurjimukset tulevat (Här kommer bärsärkarna, 1965), jota filmattiin Jugoslaviassa. Massi muistetaan yhtenä parhaista italowestern-kuvaajista, jonka meriittejä ovat Tonino Valeriin visuaalisesti upea Dallasin surmanluodit (Il prezzo di potere, 1969). sekä pikavauhtia syntyneen Sartana-sarjan elokuvasta toiseen jatkunut skarppi ilme. Lännenkomedia Partirono preti… tornarono curati (1971) oli Massin ohjausdebyytti. 1970-luvun puolivälissä hän siirtyi Villistä lännestä paikallisiin rikosaiheisiin.

Sekä kuvaajana että ohjaajana paljon ja nopeasti tuottaneen Massin keskeinen poliziottesco-panostus on suosittu Mark superkyttä -trilogia (Mark il poliziotto, 1975, Mark il poliziotto spara per primo, 1975, Mark il poliziotto colpisce ancora, 1976), jota on tulkittu vasemmistolaisena vastavetona Maurizio Merlin ja kumppanien jyrkille machopoliisielokuville samalta kaudelta. Merlin ja Massin ensimmäinen yhteistyö ei ole kannanotto oikealta eikä vasemmalta: autoilun hienouksien annetaan suosiolla huristaa yhteiskunnallisten jännitteiden ohi.

– Lauri Lehtinen 2.5.2015