KOHTI AURINGONLASKUA (1978)

Kohti auringonlaskua on Fassbinderin ensimmäinen englanninkielinen elokuva ja ohjaajan eriskummallisimpia. Tom Stoppard sovitti käsikirjoituksen Nabokovin romaanista, joka kertoo natsi-Saksan paineiden alla vähitellen epätoivoon ajautuvasta suklaatehtailijasta Hermann Hermannista.

***

Kohti auringonlaskua oli Rainer Werner Fassbinderin ensimmäinen englanninkielinen elokuva ja ensimmäinen suuren budjetin tuotanto. Eikä yksikään toinen Fassbinderin elokuva pohjaudu yhtä hiottuun ja kirjalliseen käsikirjoitukseen. Vladimir Nabokovin romaanista etevä englantilainen näytelmäkirjailija Tom Stoppard (Rosenkranz ja Gyldenstiern ovat kuolleet) on rakentanut käsikirjoituksensa kaksoisolennon teemalle ja kutonut mukaan Weimarin tasavallan viimeisten vuosien kaiken tunteiden ja arvojen monimielisyyden. Fassbinder puolestaan seuraa Stoppardia varsin tiiviisti ja kehittää visuaalisen vastineen Stoppardin kielelle.

Kohti auringonlaskua on elokuva paosta. Hermannin ja Lydian asunto on aikansa modernismia, täynnä lasiseiniä ja peilejä, varsinainen tirkistelijän paratiisi, jonka alituisesti kiertävä kamera muuntaa labyrintiksi. Hermannin ja Felixin ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu huvipuiston peilisalissa. Jopa suklaatehtaan konttori ja postitoimisto muuttuvat sokkeloiksi yhdistettyjen lavastus- ja kameratehosteiden voimalla. Elokuva ei tarjoa mitään lujaa kiinnekohtaa, ei mitään määriteltäviä asenteita tai toimintoja; kaikki on liikkeessä, vaihtuvaa. Aikakausi saa täydellisen ilmauksensa Herrmannissa, joka on mies vailla ominaisuuksia, vailla kotimaata.

Kaksoisolennon teema häilyy psykologian ja politiikan välillä, tulee käsitellyksi monilla eri tasoilla; se kyllästää elokuvan alituisesti vaihtuvin taitoksin. Hermann on Hermannin kaksoisolento, joka toteuttaa hänen seksuaaliset halunsa joista Hermann itse ei uskalla ottaa vastuuta. Kun Fassbinder hylkää kaikki kuvaustrikkinsä, katsoja menettää perspektiivin: kumpi on Hermann ja kumpi on kaksoisolento? Ainakin Hermannin itsensä silmissä Felix on hänen kaksoisolentonsa. Me tiedämme paremmin: etäistä yhdennäköisyyttä lukuun ottamatta miesten välillä ei ole mitään yhtäläisyyttä.

Elokuva on todellisuuden kaksoiskappale: petos kuuluu sen olemukseen. Hermann katsoo elokuvaa (hänen kaksoisolentonsa istuessa takana) kaksosista, joista toinen on poliisi, toinen gangsteri; molemmat kuolevat. Hermann, Lydia ja Ardalion keskustelevat siitä miten elokuva pettää yleisöä liittämällä yhteen kaksi itsenäistä filminpätkää. Natsit ovat demokraattien kaksoisolentoja (tai heidän vampyyreitään). SA-miehet rikkovat näyteikkunoita; myöhemmin he istuvat rauhallisesti kahvilassa, jossa kahden juutalaisen nähdään pelaavan shakkia. Kun Hermann on vapautunut kaksoisolennostaan, hänestä vähitellen tulee poliisin takaa-ajama yksinäinen gangsteri: Dirk Bogardesta tulee Humphrey Bogartin kaksoisolento.

– Wilhelm Rothin (Fassbinder, 1981) mukaan