RUBY – RIIVAAJAN RAKASTETTU (1977)

Ruby/Ruby - den ondes älskade
Ohjaaja
Curtis Harrington
Henkilöt
Piper Laurie, Stuart Whitman, Roger Davis
Maa
USA
Tekstitys
svensk text
Kesto
86 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Kenneth Angerin työtoveri ja Maya Derenin oppipoika Curtis Harrington oli amerikkalaisen kauhun avantgarde-vahvistus. 1950-luvulle sijoittuvan Rubyn päähenkilö on drive in -teatteria pitävä entinen gangsterin heila (Piper Laurie), jonka riivattu tytär tuhoaa isänsä surmaajia. ”Irtopää juoma-automaatissa” -jakso on Stephen Kingin suosikkeja.

***

Ruby Claire (Piper Laurie) todistaa 1930-luvun Floridassa, kuinka petolliset rikostoverit ampuvat hänen puolisonsa, gangsteri Nicky Roccon (Sal Vecchio). 16 vuotta myöhemmin Claire johtaa drive in -elokuvateatteria, jossa työskentelee vanhoja mafiatuttuja. Oudot kuolemantapaukset alkavat herättää epäilyksiä yliluonnollisten voimien mellastuksesta. Onko teatterinpitäjän mykkä tytär Leslie (Janit Baldwin) edesmenneen isänsä riivaama?

Curtis Harrington (1926–2007) ohjasi 1940-luvun lopulla kokeellisia avantgarde-lyhytelokuvia ja siirtyi 1960-luvulla kokoillan elokuviin. Harringtonia on kutsuttu ainoaksi avantgarde-tekijäksi, joka eteni Hollywood-ohjaajaksi ennen David Lynchiä. Vaikka tuottajien sanelemat kompromissit varjostivat Harringtonin uraa, hän onnistui luomaan persoonallisen estetiikan, jossa kauhu ja melodraama yhdistyvät runollisessa ja perinnetietoisen elokuvahullussa mutta ei kovin totisessa hengessä. Harringtonin esikuvia olivat vanhat Hollywood-mestarit Josef von Sternberg ja James Whale sekä esoteeriset avantgarde-ohjaajat Maya Deren ja Kenneth Anger. Harrington esitti Angerin Inauguration of the Pleasure Domessa unissakävelijä Cesarea, Tohtori Caligarin kabinetista tuttua ikonista hahmoa.

Kauhuromantiikkaa ja elokuvanostalgiaa sekoittava Ruby – riivaajan rakastettu on Harringtonin viimeisiä ja suosituimpia pitkiä elokuvia. Aurum Horror Film Encyclopedian (1985) mukaan Ruby on “ihmeellisen tunnelmallinen” ja Harrington ”Amerikan innovatiivisimpia kauhutekijöitä”.

”Vaikka budjetti on selvästi ollut vaatimaton, Ruby rakentaa yhden miljöön ja pienehkön henkilökaartin B-elokuvaformaatistaan tehokkaasti tyyliteltyä ja klaustrofobista jälkeä. Elokuva on väkevä esimerkki Harringtonin uusgoottilaisesta viehtymyksestä yksityisiin illuusiomaailmoihin, ja Carriessa comebackin tehnyt Piper Laurie saa aikaan etevän roolisuorituksen.”

Ruby mainitaan monesti samassa yhteydessä kuin ensimmäinen Stephen King -filmatisointi Carrie (1976), joka toi Piper Laurielle (1923–2023) Oscar-ehdokkuuden. Elokuvia yhdistävät äidin ja tyttären suhde sekä telekineettiset voimat. Muistelmissaan Harrington totesi kuin kierrellen, että Rubyn alkuperäinen käsikirjoitus oli tehty ennen Carrien ensi-iltaa (joka koitti Rubyn kuvausten aikoihin). On kuitenkin mahdollista, että sisältöön olisi tehty viime hetken muutoksia vaikkapa Kingin romaanin pohjalta. King ylisti Rubyn makaaberia juoma-automaattikohtausta esseekirjassaan Danse Macabre (1981). Suomessa Carrie pysyi 1990-luvulle asti kokonaan kiellettynä, mutta Ruby tuli elokuvateattereihin ja myöhemmin videovuokraamoihin Videotrage-sarjan kultakantisena julkaisuna.

”Kaiken alta kuvastuu ilmeinen kiintymys lajityyppiin”, Arto Pajukallio totesi Katson Videoraadin arviossaan (Katso 23/1984). ”Riivaajan tehdessä kolttosiaan pyörii valkokankaalla Nathan Juranin vuonna 1958 ohjaama Attack of the Fifty Foot Woman, klassinen B-luokan elokuva, jonka keskeisten kohtausten näkemiselle Harrington tarjoaa näin oivan mahdollisuuden.”

– Lauri Lehtinen 20.10.2023