MARADONA (2008)

Dokumentti maailman kuuluisimmasta jalkapalloilijasta Diego Maradonasta ei haastattele ulkopuolisia, vaan korostaa Kusturican persoonallista näkemystä, joka istuu yllättävän hyvin omaperäisestä jalkapallonerosta kertovaan tositarinaan. ”Maradonan elämä on niin rikas, niin täynnä vivahteita, että en muuttaisi mitään vaikka olisin tehnyt tästä fikton”. (Kusturica)

***

Emir Kusturican dokumenttielokuva maailman kuuluisimpiin kuuluvasta jalkapalloilijasta Diego Armando Maradonasta sai ensi-esityksensä Cannesin elokuvajuhlilla 2008.

Kusturican kertomus on Maradonan elämäntarina, mutta selkeästi ohjaajan oman näkemyksen mukaisesti esitettynä. Ulkopuolisia arvioijia Kusturica ei käyttänyt, vaikka jalkapallotaiturin värikkäistä elämäntapahtumista ja jopa skandaaleista kommentteja on matkan varrella annettu paljon. Maailmanmestaruuskisoissa tehty käsimaali – Maradonan omasta mielestä sen teki “Jumalan käsi” – ja huumeinen kokaiiniriippuvaisen elämä ovat tunnettuja esimerkkejä ja paljon keskusteltuja teemoja.

Maradonan julkisuuskuvan tunteville dokumentti avaa eniten jalkapalloilijan perhe-elämää. Ammatin vuoksi liian vähälle huomiolle jääneet lapset vaivaavat Maradonaa ja elämän nousut ja laskut – varsinkin uran jälkeen – ovat epäilemättä tehneet olosuhteet ristiriitaiseksi myös vaimo Claudialle.

Maradonalla on myös poliittinen puolensa. Kuuban ja Venezuelan vasemmistolainen johto antaa Maradonalle tukeaan ja tämä tuomitseekin voimakkaasti Yhdysvaltain ja Britannian poliittisen johdon.

Tapani Maskula arvioi Turun Sanomissa dokumenttia sanomalla  sen olevan ”ohjaajalleen tyypillinen mielipuolinen sirkus estradilla pöyhistelevästä pyhimyksestä, jonka varauksettomat kannattajat kuuluvat jumalansa mukaan ristittyyn Maradonan kirkkoon ja noudattavat uskonlahkossaan hullunhauskoja seremonioita”.

– Jari Sedergren 2019