Ohjaaja Arnaud Desplechinin raadollinen perhekronikka tuo sekin näyttelijät suureen kartanoon selvittelemään välejään joulun alla. Catherine Deneuve esittää kuolemansairasta matriarkkaa, joka kartoittaa perheestään salaa itselleen sopivaa soluluovuttajaa. Monikerroksisilla merkityksillä ja kulttuuriviitteillä pelaavalla elokuvalla on sävyjä koomisesta traagisen kautta julmaan.

***

Perhe, ihmissuhteet ja joulun aika. Yhdistelmä vaikuttaa tutulta, mutta toteuttamistapoja on elokuvan historiassa monia. Ohjaaja Arnauld Desplechinin kolmesta aikaisemmasta elokuvasta tuttu metodi on täyttää sekä valkokangas visuaalisesti että elokuvan muu sisältö, mukaan lukien ajatuksen aiheet ja herätetyt tunteet, paljoudeksi. Tässä mielessä Eräs joulutarina on ohjaajansa näköinen teos.

Tarinan ytimessä on Vuillardin perheen joulunseudun tapahtumat pohjois-Ranskassa sijaitsevassa kaupungissa nimeltään Roubaix. Lillen lähellä sijaitseva vajaan sadan tuhannen hengen pikkukaupunki on todellisuudessakin ohjaajan kotikaupunki.

Tarinoiltaan ei niin yksinkertaisen elokuvan perusasetelma voidaan tiivistää seuraavasti: Perheen pää, ranskalainen matriarkka Junon (Catherine Deneuve) hallitsee tapahtumia, vaikka onkin sairastunut harvinaiseen leukemiaan, johon perheen ensimmäinen lapsi on jo kuollut. Perheessä on myös musta lammas Henri (Mathieu Amalric), joka kasvoi perheen kohtuuttomissa paineissa niin sietämättömäksi, että hänen sisarensa Elizabeth (Anne Consigny) ei halua nähdä häntä lainkaan. Henri oli itse asiassa tehty pelastamaan vanhempi veljensä kuolemalta, mutta hänestä ei ollut sopivaksi luovuttajaksi, kuten ei nuoremmistakaan. Nyt Junon ja perheen isä Abel Vuillard (Jean-Paul Roussilon) ovat kutsuneet koko perheen kaikesta huolimatta yhteiseen joulunviettoon.

Elokuvan runsasmuotoisuudesta kertovat myös kerrontatekniikkaan liittyvät monet viittaukset elokuvan ja ehkä myös romaanin historiaan, eikä siitä puutu myöskään kulttuurisia viitteitä. Niitä kaipaavalle katsojalle nämä tietysti ovat aina hauskoja pulmia ratkottaviksi. Tunteiden virittäjänä arvoituksia pursuavassa elokuvassa on aineksia laidasta laitaan, koomisesta traagisen kautta julmaan.

Eräs joulutarina ei olekaan tavallinen hellyttävä joulukertomus, vaikka viimeinen repliikki todistaakin ”kaiken kääntyvän parhain päin”, vaan varsin raadollinen omahyväisen ja perusporvarillisen julkisivun murskaaja ja perheen sisäisen pahoinvoinnin purkausmetodien monimuotoinen esittelijä koko pituudeltaan, joka on kiitettävät kaksi ja puoli tuntia.

– Jari Sedergren 20.12.2015