JURASSIC PARK (1993)

Varhaisen Y-sukupolven määrittäjäteos, Spielberg-tyylin täyteläisin timantti ja Hollywoodin viimeinen puhdaspiirteinen Suuri Seikkailu… Ylisanoja ei voi viljellä liikaa, kun kyse on kaikkien aikojen dinosaurusspektaakkelista Jurassic Park – elokuvasta, joka merkitsee ohjaajansa voimakkaimman luomiskauden huipentumaa ja päätepistettä.

***

Vuosi 1993 oli käänteentekevä Steven Spielbergille. Tuolloin ensi-iltansa saivat kaksi erilaista elokuvaa, jotka kuvastavat sekä ikuisen seikkailijapojan sarjakuvakerrontaa että vakavamman elokuvantekijän pyrkimyksiä. Schindlerin lista (1993) toi Spielbergille vihdoin Oscarin parhaasta ohjauksesta ja dinospektaakkeli Jurassic Park (1993) sikisi useita jatko-osia ja tuotti satoja miljardeja dollareita.

Jurassic Park kertoo miljonääritiedemiehestä, tohtori Hammondista (Richard Attenborough), joka on keksinyt nerokkaan tavan tuoda dinosaurukset takaisin henkiin. Mullistava metodi hyödyntää vuosituhansia meripihkassa säilyneiden hyttysten sisälle kerääntynyttä dinosaurusten dna:ta, jonka avulla hän keinohedelmöittää uusia dinosauruksia. Nyt vuosien uurastuksen jälkeen, Hammond on rakennuttanut trooppiselle saarelle Jurassic Park -dinosaurussafarin ja kutsunut asiantuntijoita tutustumiskäynnille. Mikä voisi mennä pieleen?

Seikkailuklassikon päällimmäinen intentio on katsojan viihdyttäminen, josta Spielbergin kokonaisvaltainen elokuvakerronnan hallitseminen pitää huolen. Hän tiivistää kohtauksiin tarvittavan määrän jännitystä ja huumoriakin on ripoteltu sopivassa suhteessa. Elokuvaohjaaja-kirjailija Michael Chrictonin (Westworld) menestysromaaniin perustuva käsikirjoitus sisältää kiitettävästi värikkäitä sivuhahmoja ja teemojen käsittelyä. Legendaarinen John Williams loihti elokuvaan maagisen tunnusmusiikin, joka toimii vaikka panhuilulla soitettuna.

Huomion varastavat oikeutetusti esihistorialliset hirviöt. Jos Spielbergin läpimurtoelokuvassa Tappajahai (1975) käytetyn mekaanisen hain toimimattomuus johti kiusoittelevaan kerrontaan ja hiipivään uhkaan, niin Jurassic Parkin kohdalla hirviöt ovat esillä koko komeudessaan.

Spielberg ja kumppanit olivat ensin aikeissa rakentaa elokuvan hirmuliskot mekaanisesti roboteilla yhdistettynä stop motion -animaatiotekniikoihin. George Lucasin perustaman Industrial Light and Magic -erikoistehosteyhtiön asiantuntijat kuitenkin saivat kaikkien päät kääntymään ensimmäisillä kokonaan tietokoneella tehdyillä demoilla ja loppu on erikoistehostehistoriaa.

Elokuvan ällistyttävät erikoistehosteet kestävät aikaa. Täydellisyyttä hipovat dinosaurukset ovat edelleen yhtä todellisia ja karmivia kuin elokuvan ilmestymisvuonna. Allekirjoittanut muistaa puristaneensa teatterisalin penkin käsinojaa vereslihalle asti elokuvan alkuperäisen teatterilevityksen aikoihin. Vaikka lapsuuden traumat ovat liuenneet pois, jännitys ja innostus ovat säilyneet.

Aikoinaan myös yhdysvaltalainen Newsweek-lehti kirjoitti elokuvan tiimoilta artikkelin ”mitä pahaa on pienessä traumassa?”. Kirjoitus analysoi hirviöiden korvia huumaavaa karjuntaa ja hämmentävää realismia. Ihmisiä popsivat pedot saivat psykiatri Harvey Greenbergin toteamaan artikkelissa, että ”elokuvan päämääränä saada katsoja tuntemaan olevansa ruokaa.”

– Eri lähteiden mukaan Otto Kylmälä 2019