UINU, UINU LEMMIKKINI (1989)

Pet Sematary/Djurkyrkogården
Ohjaaja
Mary Lambert
Henkilöt
Dale Midkiff, Fred Gwynne, Denise Crosby
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
K16
Kesto
102 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
käsikirjoitus Stephen King romaanistaan * 30.7. näytöksen alustaa kirjailija Marko Hautala

Tohtori Louis Creedin perhe muuttaa unelmiensa maalaistaloon huomatakseen, että heidän takapihallaan on lemmikkien hautausmaa. Syvyyksiin piilotettu kirottu maaperä palauttaa eläimet takaisin eloon. Ihmisrooleissa nähdään kirjailija King itse pappina.

***

Stephen Kingin romaani Uinu, uinu lemmikkini saavutti suursuosion jo ilmestyessään 1983. King oli itse käsikirjoittamassa elokuvaa, jonka ohjaaja Mary Lambert sai valmiiksi kuutta vuotta myöhemmin 1989. Ohjaaja oli tunnettu mm. Madonnan hätkähdyttävistä rockvideoista ja kahta vuota aiemmin julkaistusta trilleristään Siesta. Stephen King vilahtaa itse elokuvassa hautajaispastorin roolissa.

Tarinassa amerikkalainen Creedin perhe on epäonnistunut talon valinnassa Bostonin lähettyvillä. Sinänsä mukiinmenevä omakotitalo sijaitsee jyräävien säiliöautojen liikenteen kuormittaman tien varressa, eikä varsinkaan pieniltä eläinuhreilta siellä voi välttyä. Läheisyydestä löytyy lemmikkieläinten hautausmaa, joka on paitsi lemmikkien ikisijaksi tarkoitettu myös intiaanien pyhä paikka, jossa kuolleetkin voivat saada uuden elämän, mutta eivät suinkaan samanlaisina kuin mitä he olivat aikaisemmin.

Tohtori Creedin perhe saa tietää paikkojen salaisuudet tai pikemminkin osan niistä naapurin vanhalta papalta Jud Crandallilta (Fred Gwynne) ja kun tapahtumat satuttavat perhettä, tohtori on valmis mihin tahansa…

Kauhuelementeiltään elokuva on pitkälle perinteinen ja romaaniin verrattuna tapahtumien taustoja elokuvassa selitetään huomattavasti vähemmän. Myöskään Creedin perhettä ei läpivalaista – enemmän kyse on siitä, miten heille tapahtumien melskeessä käy.

Kauhutraditioihin voi lukea elokuvan hirviömäisen kotieläimen tai pienen lapsen. Ne kuuluvat nykykatsojan hallitsemaan repertuaariin, kuten myös omakotitalon painajaismainen tunnelma äänitehosteineen. Äänten ohella positiivista elokuvan räiskyvälle luonteelle on värien käyttö. Pelkotunnelmien jatkuvuutta katkotaan huumorilla, mutta elokuvan tempo on koko ajan kiivas, missä voi nähdä ajan rockvideoiden vaikutusta.

Uinu, uinu lemmikkini oli elokuvatarkastamollekin pieni painajainen, sillä ikärajan alentamisyritykset leikkausten jälkeen ensin estettiin, kun uusintatarkastukseen ei suostuttu, mutta lautakuntavalituksen jälkeen leikkaukset voitiin panna toteen ja ikäraja laski ollen ensin äänestyspäätöksillä K16 ja edelleen lakiuudistuksen jälkeen lopulta jopa K15.

Mary Lambert ohjasi elokuvalleen jatko-osan kolmea vuotta myöhemmin 1992.

– Jari Sedergren 22.4.2016