1800-luvun lopulla nuori Eugene on palavasti rakastunut Isabella Ambersoniin, mutta menettää tämän sosiaalisen asemansa vuoksi. Vuodet vierivät ja nyt menestynyt Eugene haikailee edelleen menetetyn rakkauden perään. Hän saattaa tällä kertaa onnistua. Kuten Citizen Kane, elokuva kertoo ajan vääjäämättömästä kulusta ja elämisen katkeransuloisista haasteista.

***

Mahtavat Ambersonit perustuu Booth Tarkingtonin romaaniin, joka on terävä tutkielma erään keskilännen kaupungin johtavan perheen hajoamisesta sen törmätessä yhteen vuoden 1910 paikkeilla hallitsevaan asemaan kohoavan uuden yhteiskuntaluokan, teollisuusylimystön kanssa. Welles korosti ohjauksessaan tämän murroskauden luomia henkilöitä ja näiden sosiaalista taustaa. Valitettavasti elokuvaa ei voida nähdä kokonaisena. Wellesillä sattui olemaan kahnauksia RKO:n johdon kanssa. Niinpä heti kuvauksen päätyttyä, filmin vielä ollessa leikkausasteella, se takavarikoitiin hänen johtamaltaan yhtiön Mercury-tuotantoryhmältä. Elokuvaa käsiteltiin vastoin Wellesin alkuperäisiä kaavailuja; sitä muovattiin lyhyemmäksi ja “kaupallisemmaksi”. Teosta silvottaessa siitä poistettiin kohtauksia, joiden tarkoituksena oli ennakoida henkilöiden läpikäymiä murroksia. Armoa eivät myöskään saaneet monet jaksot, joissa tarkasteltiin kaupunkikuvan muuttumista. Jäljelle jäivät vain osat, joiden katsottiin olevan välttämättömiä toiminnan jatkuvuuden kannalta. Sen verran kuitenkin säästyi, että Wellesin pyrkimyksistä ja tekniikasta saa tyydyttävän käsityksen.

– Arthur Knightin historiasta Elävät kuvat

Citizen Kanea perinteisempi tekniikaltaan ja avoimempi nostalgiassaan on Wellesin seuraava elokuva Mahtavat Ambersonit, joka sekin maalaa eteemme katoamassa olevan maailman ja talousjärjestelmän kaikessa upeudessaan, ylellisyydessään ja loistossaan. Kuten kansalainen Kanen tarina tämä Ambersonin suvun kronikka alkaa päähenkilöiden nuoruudesta, hetkistä jolloin tulevaisuus on pilvetön ja täynnä suurenmoisia lupauksia, Kaikki tämä sisältää jo oman tahonsa siemenet, ja Wellesin suuret visiot loppuvat kokonaisen aikakauden vääjäämättömään ja lopulliseen tuhoutumiseen, “Kylmän” ja “journalistisen” Kanen jälkeen Mahtavat Ambersonit on runollinen teos, täynnä katoamisia, surua ikuisiksi ajoiksi menetetyistä asioista, jotka luultavasti sinällään ovat harhaa, karkeitakin (Welles ei pyri kaunistelemaan Ambersonien “loiston” perustaa: sen tausta on proosallisesti maanomistukselle rakentuvassa varhaisessa kapitalismissa), mutta joihin sisältyi hauraudessaankin aito unelma.

Toisaalta Welles näyttää, että käynnissä olevat muutosprosessit, olivat ne kuinka “rumia” tahansa, ovat väistämättömiä, tarpeellisiakin. Tämä käy kauniisti ilmi autotehtailija Eugene Morganin puheenvuoroista, joissa tämä proosallinen tulevaisuuden mies puhuu ylpeille, tuskin halveksuntaansa peittäville Ambersoneille siitä kuinka autot eivät kenties lisää maailman kauneutta tai rikastuta ihmissielun elämää… kuinka ne muuttavat sodan ja rauhan, ja hienovaraisella tavalla ihmismielet… ja ovat tulleet jäädäkseen. Mahtavat Ambersonit on hienosti dialektinen elokuva, joka tummalla, jäntevällä tavalla kertoo pitkän ajallisen kaaren (“Ambersonien loisto alkoi 1973”, aloittaa mustalta kankaalta Wellesin ääni, päätös sijoittuu noin vuoteen 1912), näyttää intensiivisiä kuvia maailmasta muutoksessa. Oudosti tunnustuksellinen sävy – Welles ei tässä näyttele vaan on kertojana – viittaa keskeiseen konfliktiin ohjaajassa itsessään: menneisyyden rakkaus ja kunnioitus ja toisaalta hurja vero raivaamaan tulevaisuuden teitä.

– Peter von Baghin Elokuvan historiasta