Welles astuu Hitchcockin reviirille ja onnistuu luomaan viihdyttävän jännityselokuvan, jossa sotarikoksia tutkiva etsivä jäljittää idylliseen pikkukaupunkiin soluttautuneen natsiupseerin. Welles todisti olevansa kyvykäs ohjaamaan taidokkaasti ilman tavaramerkiksi muodostunutta tyylittelyä. Hän myös hyödynsi harvinaisesti dokumenttikuvastoa keskitysleireiltä luomaan kontrastia amerikkalaiselle lintukodolle.

***

Vuonna 1945 Wellesillä oli takanaan kolme taloudellisesti epäonnistunutta elokuvaa (Citizen Kane, Mahtavat Ambersonit, Matka kauhuun) ja yksi keskeneräinen fiasko (It’s All True) eikä Hollywood enää katsonut häntä kovin suopeasti. Hän oli mukana Kotiopettajattaren romaanissa (1943) näyttelijänä, sekä Claudette Colbertin kanssa elokuvassa Rakasta huomenna ja ikuisesti (1945). Hän teki radiotöitä tutkien joitakin eteläamerikkalaisia teemoja Brasilian-kokemustensa pohjalta. Vihdoin neljän vuoden jälkeen hän sai tilaisuuden tehdä uuden pitkän elokuvan.

Muukalainen katosi syntyi, koska tuottaja Sam Spiegel ihaili kovasti Citizen Kanea ja oli vuosien ajan halunnut työskennellä Wellesin kanssa. Tarinan Spiegel osti Victor Trivasilta 1946: se oli kertomus natsiupseerista, joka pakenee Saksasta sodan lopussa ja päätyy Argentiinan ja Meksikon kautta pieneen yliopistokaupunkiin Connecticutissa. Spiegel palkkasi Anthony Veillerin ja John Hustonin kehittelemään tarinaa ja tuntien Wellesin kiinnostuksen vallan teemaan hän päätti lähestyä tätä saadakseen hänet pääosaan. Spiegelillä ei vielä tuolloin ollut tarkoitusta antaa elokuvaa Wellesin ohjattavaksi; itse asiassa Hustonin oli määrä ohjata se. Mutta Welles kysyi Spiegeliltä kursailematta, voisiko hän ohjata elokuvan ja Spiegel oivalsi, että jos hän kieltäytyisi, se voisi merkitä sitä ettei hän myöskään tulisi mukaan näyttelijänä.

Neuvoteltuaan yhtiökumppaninsa William Goetzin kanssa Spiegel päätti ottaa riskin. Pitääkseen Wellesin budjetin ja aikataulun rajoissa Spiegel palkkasi taitavan leikkaajan Ernest Nimsin, joka liitti käsikirjoitukseen täysin ennalta määrätyn leikkaussuunnitelman. Sitten hän sanoi Wellesille, että käsikirjoitusta ja leikkaussuunnitelmaa on seurattava kirjaimellisesti. Mukana oli myös ehto, että jos Welles rikkoisi sopimusta, hänen pitäisi jättää ohjaaminen mutta pysyä näyttelijänä.

Huolimatta muutamien kohtausten vaikuttavasta realismista Muukalainen katosi on visuaalisesti tavanomainen elokuva. Sen hyvät ominaisuudet ovat paljolti sisäisiä eivätkä luettavissa suoraan kuvista. Vain muutamissa kompositioissa on persoonallista otetta ja enimmäkseen käsittelytapa on ankarasti ”hollywoodilainen”. Mikään ei voinut olla Wellesille turhauttavampaa kuin kuvata peräperää ”keskimääräisiä” kohtauksia, puolilähikuvia, standardimaisia lähikuvia, ja jokapäiväisiä ympäristöjä. Dramaattisesta kiehtovuudestaan huolimatta Muukalainen katosi on avausjaksojen jälkeen elokuvallisesti sovinnainen teos.

Mikään ei häirinnyt 35 päivää kestänyttä kuvausta, budjetin ja aikataulun puitteissa pysyttiin, ennakkoleikkausta seurattiin mitä huolellisimmin. Elokuva toi rahaa – se oli tosiaankin Wellesin elokuvista ainoa jota voitiin pitää hyvin tuottoisana – ja se auttoi häntä saamaan tilaisuuden tehdä seuraavaksi kunnianhimoisempi työ – Nainen Shanghaista.

– Charles Highamin teoksesta ”The Films of Orson Welles”