SALAINEN PUUTARHA (1993)

Orvoksi jäänyt Mary lähetetään Englantiin setänsä suureen kartanoon. Eräänä päivänä punarinta johdattaa hänet salaisen puutarhan porteille. Yhdessä Dickonin ja sairaan serkkupoikansa Colinin kanssa lapset avaavat portin puutarhaan, jonka tuleva kukoistus voimistaa heitä uudella tavalla. Elokuva perustuu Frances Hodgson Burnettin rakastettuun romaaniin  vuodelta 1911.

***

Kaikkien suurten tarinoiden tavoin Frances Hodgson Burnettin romaani Salainen puutarha (ilmestymisvuosi 1911) kuplii vahvoja totuuksia pintansa alla. Enemmän kuin pelkkiä juonen­kään­teitä, se etsii ja kommentoi elämän ominaispiirteitä, sen perusolemusta. Salainen puutarha ei ole ’elämää suurempi’ tarina vaan juuri sen kokoinen – aito ja todenmakuinen faabeli inhimillisyydestä, kärsimyksestä ja lohdutuksesta. Siinä missä jotkut lastenelokuvat ovat kirkkaasti ”vain lapsille” suunnattuja, edustaa Salainen puutarha tarinaa, jonka voisi väittää tehdyn enemmän aikuis- kuin lapsiyleisölle. Oli katsoja sitten minkäikäinen tahansa, on varmaa, ettei Salainen puutarha päästä kiehtoutunutta yleisöä otteestaan.

Salainen puutarha on kauneuden ja mystiikan lyyrinen tutkielma, jonka katsominen avaa silmien eteen suljetun maailman, jossa kohtalot täyttyvät ihmeellisillä, lohdullisilla tavoilla. Elokuva on jo monille sukupolville tuttu tarina pienestä, Intiassa orvoksi jääneestä tytöstä viime vuosisadan vaihteessa. Pikkusankari Mary Lennox (Kate Maberly) lähetetään kotiin Englantiin setänsä suureen kartanoon, Misselthwaite Manoriin. Misselthwaite on synkkä yorkshirelainen monumentti, sekoitus kiveä, puuta ja muinaisia salaisuuksia. Ankara rouva Medlock (Maggie Smith) hoitaa kartanon asioita sedän, lordi Archibald Cravenin (John Lynch) poissaollessa, mikä onkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Setä matkustaa kaukomailla yrittäen unohtaa nuoren morsiamensa sydäntäsärkevän kuoleman vuosikymmentä aiemmin.

Suuressa talossa ei ole juuri muuta tekemistä kuin löytöretkeillä huoneesta ja käytävästä toiseen. Edesmenneen tätinsä huoneesta Mary löytää avaimen salaiseen puutarhaan, jossa hän leikkii yhdessä ystävänsä Dickonin (Andrew Knott), kartanon sisäkön pikkuveljen kanssa. Dickon kertoo Marylle tädin kuolleen traagisesti lapsivuoteeseen mutta lapsen itsensä jääneen eloon. Liikuntakyvytön 10-vuotias Colin-poika asuu jossain kartanon kätköissä. Mary löytää Colinin (Heydon Prowse), jonka senastinen elämä on ollut surun sävyttämä. Päättäväinen tyttö haluaa kuitenkin uuden ystävänsä saavan kokea kuolleen äitinsä salaisen puutarhan ihmeet.

Agnieszka Hollandin tulkinta Hodgson Burnettin rakastetusta romaanista pulppuaa piilotettuja merkityksiä. Lapsinäyttelijät asettuvat rooleihinsa luontevina vailla liiallista söpöilyä; päinvastoin, nuoret näyttelijänalut ovat temperamentikkaita, nokkelia ja sanavalmiita toimijoita. Heidän teeskentelemättömään missioonsa tempautuu mukaan melkein huomaamatta. Salainen puutarha on ajattomasti viisas kertomus, suoranainen elämän oppitunti ja elokuvana visuaalinen elämys. Esteettinen esillepano korostuu Roger Deakinsin viimeistellyssä, harmoniaa ja kauneutta korostavassa kuvauksessa. Zbigniew Preisnerin musiikki alleviivaa tunnelmaa kohoamatta kuitenkaan missään vaiheessa itsetarkoituksellisen dynaamiseen asemaan.

Salainen puutarha on vuonna 1948 Varsovassa syntyneen Agnieszka Hollandin ensimmäinen Yhdysvalloissa valmistunut elokuva. Puolalaisen elokuvan uuteen aaltoon lukeutunut Holland opiskeli 1960-luvulla elokuvaa Prahassa opettajinaan mm. Ivan Passer ja Milos Forman. Hänen oppi-isänään toimi itse Andrzej Wajda, jonka kanssa Holland kirjoitti myös useita käsikirjoituk­sia. Poliittisten olojen kiristyttyä sietämättömiksi ohjaaja hakeutui lopulta Pariisiin. Holland teki lopullisen kansainvälisen läpimurtonsa oscar-ehdokkuuden ansainneella elokuvalla Bittere Ernte (1984) sekä laajasti ylistetyllä toisen maailmansodan juutalaisvainoihin perustuvalla lapsikuvauksella Hitlerjunge Salomon (1991).

– Roger Ebertin ja muiden lähteiden mukaan OH 7.10.2003