ALTTARITAULU ROMEOLLE JA JULIALLE (1971)

Kuubalaisen baletin lipunkantajateos tarjoaa psykedeelisen yhdistelmän Shakespearea, rokkia ja katolista symboliikkaa. Julian roolin tanssii Alicia Alonso – maan kansallisbaletin perustaja ja sen johtaja lähes seitsemän vuosikymmenen ajan.

***

American Ballet Theatren ensitanssijana mainetta niittänyt ja osittaisesta näkövammastaan huolimatta tähteyteen kohonnut Alicia Alonso (1921–2019) palasi vuonna 1948 synnyinmaahansa Kuubaan ja perusti omaa nimeään kantaneen balettiseurueen sekä -koulun. Balettia johti hänen miehensä Fernando, ja sen taiteellisena johtajana sekä pääkoreografina työskenteli hänen lankonsa Alberto. Vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen nimi muuttui Kuuban kansallisbaletiksi, ja aiemmin valtavien talousvaikeuksien kanssa painiskellut toiminta muuttui tukevasti valtiovallan rahoittamaksi. Yhteistyö neuvostoliittolaisten supertähtien kanssa alkoi: Alberto teki kuuluisimman koreografiansa Carmen Suite (1967) Maija Plisetskajaa varten, ja tämän Azari-veli nähtiin pääosassa modernin kuubalaisen baletin eräässä huipputyössä Un retablo para Romeo y Julieta (”Alttaritaulu Romeolle ja Julialle”, 1969).

Valkokankaalle Romeon ja Julian siirsi palkittu julistetaiteilija Antonio Fernández Reboiro (1935–2020), joka antaa oman graafikkotaustansa näkyä elokuvalippuja muistuttavissa krediiteissä sekä siinä pidättyväisen estetisoivassa tavassa, jolla elokuvan värivalaistuille holvikaarille perustuva veronalaislavastus on hahmotettu. Näyttämöolemus on vieläkin riisutumpi ja verestävämpi kuin balettifilmatisoinneissa yleensä. Shakespearen ikiaikainen tarina saa modernia potkua progesta, hippikledjuista ja neonvaloista, tradition ja oman aikansa psykedeelinen kombo on sukua Jesus Christ Superstarille. Reboiro ohjasi vielä yhden pitkän elokuvan, joka sekin oli Alicia Alonso -balettitaltiointi (Edipo Rey, 1972). Molemmat teokset kuvasi unkarilainen Jorge Haydú (1921–2008), kuubalaisten tanssifilmien luottomies, jonka muita töitä ovat mm. vuoden 1975 elämäkertadokumentti Alicia sekä Reginan pääsiäislauantainäytöksen jälkikuvana nähtävä Sulkari.

Un retablo para Romeo y Julieta pääsi Suomessa kansainvälisesti harvinaiselle teatterikierrokselle Kuuban suurlähetystön maahantuontina, joka tosin lienee rajoittunut yhteen viikkoon neuvostoelokuvaa levittäneen Kosmos Filmin Capitol-teatterissa Helsingissä. Katsojasaalis (138) jäi vuoden neljänneksi pienimmäksi, mutta päihitti sentään sellaisen kapitalistisen rappioilmiön kuin Bill Haley -kimara Rock Around the Clockin uusintaensi-illan (48 katsojaa). Tekstittämättömänä esitettyä ”kevätkauden yllätystä” mainostettiin nimellä Baletti Romeo ja Julia, mikä on saattanut luoda sekaannusta Prokofjevin baletin kanssa (josta siitäkin Alonsot olivat tehneet maineikkaan lavaversion vuonna 1956, ja jonka Paul Czinner -filmatisointi oli yhdeksää vuotta aiemmin avannut Helsingissä sekin nimellä Baletti Romeo ja Julia). 

SULKARI (1971)

Eduardo Rivero Walkerin koreografioima Sulkari-tanssiteos sai ensi-iltansa 1971 ja kohosi tämän jälkeen nopeasti klassikon asemaan kuubalaisen nykytanssin kentällä. Kyse on afrokuubalaisista traditioista ja afrikkalaisista veistosasennoista ammentavasta hedelmällisyystanssista. Melchior Casalsin elokuvaversio taltioi esityksen alkuvoimaisen eroottisena, vain värivalaistuksen koristaman paljaan näyttämön avaruudessa.

– Petteri Kalliomäki 16.4.2022

Baletti puhuu! -sarja on toteutettu yhteistyössä 100 vuotta täyttävän Suomen kansallisbaletin kanssa. Tutustu kansallisbaletin juhlaohjelmaan täällä.