GODFREY JÄRJESTÄÄ KAIKEN (1936)

My Man Godfrey/Godfrey ordnar allt
Ohjaaja
Gregory La Cava
Henkilöt
William Powell, Carole Lombard, Alice Brady
Maa
USA
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
94 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Ainoassa Oscar-ehdokkuuteen yltäneessä roolissaan Lombard loistaa ex-miehensä Powellin rinnalla hemmoteltuna mutta hyväsydämisenä perijättärenä, joka seurapelin vuoksi palkkaa työttömän hylkiön varakkaan perheensä hovimestariksi – ja rakastuu tähän. Godfrey pitää pintansa hullunkurisen joukon pyörityksessä antaen samalla muutamia elämän oppitunteja.

***

Waldorf-hotellissa New Yorkissa seurapiirikutsuilla lyödään vetoa siitä, kuka illan kuluessa löytää hyödyttömimmän esineen tai olennon, joka ei kiinnosta ketään. Irene Bullock raahaa kaatopaikalta Godfreyn, voittaa palkinnon ja pestaa miehen hassahtaneen perheensä palvelukseen. Pian kohtelias ja avulias Godfrey on talouden kaikki kaikessa. Irene rakastuu Godfreyhyn ja lähetetään viilentymään Eurooppaan. Kun rakkaus ei ole vanhalla mantereella viilentynyt sanoutuu Godfrey irti paikastaan järjestettyään sitä ennen perheen raha-asiat. Godfrey perustaa erään ystävänsä kanssa kaatopaikalle ravintolan ja Irene pääsee vihdoinkin vihille Godfreynsä kanssa, joka on ollut ennen rappiotaan kuuluisa liikemies.

Godfrey järjestää kaiken on tyypillinen näyte LaCavan improvisoivasta ohjaustyylistä ja eräs parhaita crazy-komedioita, jotka kehittyivät ja kuolivat 1930-luvulla. Crazy-komedia on hulluttelu, joka on ankkuroitu sosiaaliseen todellisuuteen, mutta kieltäytyy ottamasta itseään juhlallisesti – tai paremminkin yrittää peittää terävän satiirin narrinvirnistykseen. Crazy-komedia jatkaa siitä mihin sosiaalisen gangsterielokuvan oli vuosikymmenen ensimmäisinä vuosina lopetettava, ja sitä seurasi sodan jälkeen arvosteleva sanomaelokuva (Oikeutettu kosto, Hiljainen sopimus, Stanley Kramerin uran alku).

 

Gregory LaCavas My Man Godfrey utstrålade bisarreri, en oemotståndlig vänlighet och charm som helt bortskymde det förhållandet att filmen skildrade människor med föga djupare förankring i den sociala verkligheten än ”hjältarna” i Lubitsch cyniska komedier. Champagnen hade bytts ut mot cocktaildrinken ock cocktailruset hade ettt stänk av självironi, som var nytt. Crazykomedien skämtade med effektivitetskulten ock materialismen, den ställde ett livsbejakande bohemeri i ironisk kontrast till föråldrade ock förkalkade samhällskoventioner. Den förbjudna samhällskritiken i gangsterfilmen iförde sig i smoking ock blevc salonmässig. Den bjöd sin satir i en förrädisk form – i ett cocktailglas.

Rune Waldekranz (Filmboken)