Mielikuvituksellisesta lavastuksestaan tunnetussa kauhuelokuvan klassikossa murhatutkinnan kaikki johtolangat viittaavat salaperäiseen tohtori Caligariin ja tämän vallassa olevaan unissakävelijään. Paperille maalattujen pitkien varjojen ja äkkiväärän arkkitehtuurin on jälkeenpäin tulkittu kuvaavan yhteiskunnan murtunutta alitajuntaa, jossa kyti kansallissosialismin siemen.

***

Caligarin lavastajat, “Sturm”-ryhmään kuuluvat maalarit Hermann Warm, Walter Röhrig ja Walter Reimann, tekivät elokuvan lavastustyöstä suurisuuntaisen ekspressionistisen maalauksen. Caligarin maisemat ovat vääristyneitä: katot ovat vääntyneitä, katulyhdyt vinoja, ikkunat tikarimaisia. Ovet aukeavat saranoillaan arvaamattomissa kulmissa. Virkamiesten huoneisiin johtavat loputtomat portaat, ja he istuvat tuoleillaan lähempänä kattoa kuin lattiaa. Mattojen sijasta lattioilla on ornamentteja. Kaupungista lähtevä tie ja sitä ympäröivät alastomat puunrungot on maalattu. Jopa varjotkin on maalattu.

Pelkästään lavasteidensa takia Caligari olisi jäänyt historiaan. Se kuuluu tosiasiassa ainoisiin esimerkkiin puhtaasti ekspressionistisesta elokuvasta.

Ekspressionismi on viety pitkälle myös elokuvan näyttelijätyössä. Werner Kraussin suoritus Caligarin osassa on makaaberi huippusaavutus. Kun Caligari on työpöytänsä ääressä kirjaan uponneena hänen kätensä lepäävät ylhäällä huojuvien kirjakasojen päällä kuin hämähäkin koivet. Kun unissakävelijä Cesare tuodaan ensimmäistä kertaa hänelle, hänen kätensä kouristuvat ilmassa haltioituneisiin pakkoliikkeisiin. Obsession vallassa hän yrittää hapuilla ilmaan ilmestyvää lausetta “Du musst Caligari werden” –  ”Sinun on tultava Caligariksi”.

Alkuperäinen käsikirjoitus kertoi tarinan hypnotisti Caligarista, joka kiertää markkinoilla esittelemässä unissakävelijä Cesarea, jolla on kyky esittää syvällisiä ennustuksia. Nuorukainen kysyy Cesarelta, paljonko hänellä on elinaikaa. “Bis zum Morgengrauen” – ”Aamunkoittoon”, vastaa Cesare. Hänet löydetään aamulla puukotettuna kuoliaaksi. Paljastuu, että Caligari hypnotisoi Cesaren öisille murharetkilleen.

Alkuperäinen tarina oli hyökkäys mielisairasta auktoriteettia vastaan, joka “hypnotisoi” ensimmäisessä maailmansodassa miljoonat ihmiset tappamaan toisiaan. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa oli kehyskertomus, joka kuvasi tapahtuneen menneisyydessä sattuneeksi. Toteutetussa elokuvassa se korvattiin kehyskertomuksella, joka muunsi sen merkityksen. Tohtori Caligarin kabinetti onkin hullun houre, jonka mielisairaalan potilas kertoo vieraalleen.

Tarinan “paljastaminen” uneksi tai houreeksi on tavallisesti vesitys, joka perustuu katsojan mielikuvituksen aliarviointiin. Caligarissa kehyskertomus tuo tarinaan kuitenkin lisäshokin. Se herättää kysymyksen eikö sotien kauhuihin johtanut maailma ole hullujenhuoneen kaltainen.

– Antti Alanen 1986