PIKKU PRINSSI (1974)

Antoine de Saint-Exupéryn iki-ihanan lastenkirjan filmatisoinnissa Fosse esittää käärmemäisellä liukkaudellaan aavikon paahteessa tanssin, josta voi vetää suoran linkin Michael Jacksonin liikkeisiin. Fosse oli tanssinut ja koregrafioinut mestariohjaaja Stanley Donen aikaisempia elokuvia, joten kyseessä oli sitäkin herkullisempi yhteistyö.

***

Stanley Donen (Ilo irti, Laulavat sadepisarat) on ohjannut hyväntuulisen, nautittavan musikaalin Pikku prinssi Antoine de Saint-Exupéryn rakastetusta romaanista. Tämä vuonna 1974 valmistunut elokuva voi aiheuttaa ilon tunteita laajassa yleisössä vedoten niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Pikku prinssi on todellakin musikaalin mestarin työ ja tuloksena on taidolla luotu, kohtuullisen hienostunut, taianomainenkin musikaalifantasia. Donenin kekseliään ja mielikuvituksekkaan elokuvan musiikkinumeroiden takana ovat sävelten puolesta Frederick Loewe sekä Angela Morley, sanoista ja käsikirjoituksesta vastaa puolestaan Alan Jay Lerner. Koreografina ja Käärmeen roolissa vakuuttaa legendaarinen Bob Fosse ja nimirooliin Pikku prinssiksi Donen on löytänyt pienen Steven Warnerin.

Antoine de Saint-Exupéry oli kirjailija, postilentäjä, ilmojen halki kiitänyt seikkailija, sotakirjeenvaihtaja, koelentäjä ja suosittujen lastenkirjojen kirjoittaja. Hän oli sekä taiteilija että toiminnan mies. Menestysromaani Pikku prinssi ilmestyi 1943 ja se on noussut suosituksi kaikkialla maailmassa ja on luetuin ja käännetyin ranskankielinen kirja yli 200 miljoonan maailmanlaajuisella myynnillään. Siitä on tullut satukirja, joka tarjoaa elämänfilosofiaa kaikenikäisille.

Kirjassa ja elokuvassa avaruusmatkailija Pikku prinssi kohtaa mielikuvituksekkaissa, herkullisissa, mietteliäisissä ja paikoitellen koskettavissakin vinjeteissä erilaisia hahmoja. Näitä lentäjän (Richard Kiley) ohella ovat kaunis, mutta itsekäs Ruusu (Donna McKenchnie), kenraali (Graham Crowden), bisnesmies (Clive Revill), kuningas (Joss Ackland), historioitsija (Victor Spinetti) sekä ihmisen muodossa elokuvassa esiintyvät Käärme (Bob Fosse) sekä Kettu (Gene Wilder). Jokaisella on oma opetuksensa. Kuningas kiinnittää liian paljon huomiota papereihinsa ja kenraalin komennuksen alaisena on hänen armeijansa, jota ei ole olemassakaan. Ketun mukaan ei voi olla puolestaan ihminen, jos ei pidä asetta kädessään.  Näin jokainen osuus muistuttaa katsojaa ihmiskunnan naurettavuudesta. Osuuksista parhaita ovat Bob Fosse Käärmeen osassa luikertelevalla kävelyllään ja tanssillaan sekä Gene Wilder Kettuna.

Yksi elokuvan suurimmista onnistumisista on Pikku prinssin hahmotus ja Steven Warnerin uskomattoman hieno roolityö. Hänellä on surulliset kasvot, hän sopii rooliinsa täydellisesti, lausuu vuorosanansa älykkäästi ja laulaa moitteettomasti, jopa nauraa viattomasti. Pikku prinssin merkittäväksi ansioksi voidaan lukea sen hieno Christopher Callisin elokuvaus. Myös Thomas Howardin luomat valokuvalliset efektit ovat erinomaisen onnistuneita. Vaikutuksen tekee lisäksi John Barryn lavastus. Kokonaisuutena Pikku prinssi on omalta osaltaan sentimentaalinen, jopa melodramaattinen, mutta myös innovatiivinen, räväkkä ja merkityksekäs.

–  Jay Cocksin (Time), Bernard Drewn (Gannett News Service), Boris Nelsonin (The Blade Toledo) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 12.9.2021