Elokuva koskettaa aiheita, jotka puhuttavat myös nykypäivänä. Sören on nuori skinhead, joka törmää sattumalta juutalaiseen lääkäriin Jacobiin. Kaksikon välille syntyy keskustelua, joka herättää kysymyksiä ideologiasta ja omien kokemusten merkityksestä. Ruotsissa elokuvaa esitettiin ahkerasti kouluissa, ja se on yksi Walhallan toivotuimpia elokuvia.

***

Ruotsalainen elokuvaohjaaja ja näytelmäkirjailija Suzanne Osten menehtyi lokakuussa 2024 80 vuoden iässä. Rakastettu taidealan aktiivi toimi jo 1960-luvulla elokuva- ja teatteriohjaajana, ja 1970-luvulla hänet palkattiin Tukholman kaupunginteatteriin sen suomenruotsalaisen johtajan ja kulttuurivaikuttajan Vivica Bandlerin aloitteesta. Ostenin sydäntä lähellä oli feministinen ja yhteiskunnallisesti kantaaottava elokuva, ja laadukkaiden taidekokemusten mahdollistaminen lapsille ja nuorille. Hän toimi kaupunginteatterin Unga Klara -lastenteatterin taiteellisena johtajana aina vuoteen 2014.

Ruotsissa kärsittiin 1990-luvun ensimmäisinä vuosina eräistä maan vakavimmista taloudellisista kriiseistä. Lama syvensi Ruotsin poliittista ja ideologista jakautumista, ja maahanmuuttajavastaisuus kukoisti. Yhteiskunnalliset ja poliittiset jännitteet johtivat mm. tapaukseen, jossa nk. ”Lasermannen” ampui Tukholmassa ja Uppsalassa vuosina 1991–92 erityisesti maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.

Puhu! On niin pimeä valmistui 1993 ja kuvaa erilaisista taustoista tulevien kahden ihmisen syvällistä keskustelua ideologiasta ja kokemusten merkityksistä. Istuessaan junassa juutalaistaustainen psykiatri-lääkäri Jacob (Etienne Glaser) näkee skinhead-nuorten hyökkäävän maahanmuuttajataustaisen henkilön kimppuun. Eräs hyökkääjistä, Sören (Simon Norrthon), pakenee junaan, ja Jacob tarjoutuu auttamaan pahannäköisen haavan kanssa. Kohtaamisesta alkaa dialogi, joka johtaa uusiin tapaamisiin kaksikon välillä. Keskustelut paljastavat nuoren skinheadin syrjäytymisen, pelon ja vihamielisyyden juuret, mutta myös Jacobin omat haavat juutalaisvainosta toisen maailmansodan ajoilta.

Puhu! On niin pimeä herätti yhteiskunnallista keskustelua viharikosten psykologiasta. Miten yksilö päätyy radikalisoitumaan? Voiko rasismille ja vihalle etsiä juurisyitä ja vastauksia yksilön lapsuudesta? Elokuvan idea syntyi Ostenin ja Niklas Rådströmin yhteistyönäytelmästä Hitlers barndom (1984), joka perustuu psykoanalyytikko Alice Millerin teoriaan lapsuuden kokemusten vaikutuksesta fasismin syntyyn. Työstäessään näytelmää Osten ja Rådström konsultoivat psykiatria, joka toimi terapeuttina tuomitulle nuorelle uusnatsille viiden vuoden ajan ja innoitti Jacobin hahmoa.

Elokuvaa esitettiin 1990-luvulla ahkerasti Ruotsin kouluissa osana elokuvakasvatusta ja opetusta kansallisista vähemmistöistä. Walhalla levitti ja esitti elokuvaa Suomessa, myös osana koulujen elokuvakasvatusta.

– Sanjin Pejkovicin (2015) ja Svensk Filmografin mukaan Anni Lappalainen 28.11.2024