Onnistuneessa jatko-osassa synkkyyttä rakastava kummajaisperhe saa perheenlisäystä, jonka aiheuttamaa sisaruskateutta käsitellään hirtehisellä otteella. Musta komedia ottaa entistä kierompia kierroksia, ja perheen teinit saavat ilahduttavasti oman sivujuonensa, kun heidät lähetetään rikkaiden ja hemmoteltujen lasten kesäleirille.

***

New Yorker -lehti on aina ollut tunnettu taidokkaista ja runsaslukuisista pilapiirroksistaan ja vuosikymmenien kuluessa se on tehnyt tutuksi useita pilapiirtäjäsukupolvia. Yleisesti korkeastakin tasosta toiset erottuvat aina muita oivaltavampina ja omalaatuisempina, onnistuen luomaan jotain niin ajatonta ja pysyvää että heidän työnsä vaikuttaa esikuvana ja inspiraation lähteenä vielä lukuisille seuraajille.

Charles Addams (1912–1988) oli yksi näistä johtotähdistä. Vuodesta 1932 alkaen hän piirsi New Yorkeriin ja muihin lehtiin yli 13 000 pilapiirrosta. Hänen pilapiirrostensa morbidi huumori on niin selkeästi aikalaisistaan erottuva että sitä tuskin voi löytää keneltäkään muulta; piirrosten tyylikkään ja hienostuneen kulissin takaa kaikuu kolkko nauru. Piirroksissa on toistuvia teemoja: murhanhimoisia aviopuolisoja, ilkeitä lapsia, noitia, esihistoriallisia hirviöitä ja outoja, pakanallisia kulttuureja. Viittauksia kirjallisuuteen ja kuvataiteeseen löytyy sieltä täältä: kuva kirjailijasta työnsä ääressä ja pystin päällä istuvasta korpista, joka raakkuu ”Occasionally”, ei aukea kuin Poensa lukeneille.

Myös jotkut hahmot toistuvat. Amerikkalainen perusperhe, jonka elämänarvot ovat enemmän tai vähemmän kääntäen verrannollisia amerikkalaisiin perusarvoihin, on nykyään tunnettu the Addams Familyn nimellä. Nimen keksi 1962 TV-tuottaja David Levy, jonka aloitteesta ja pitkälti ideoimana syntyi televisiosarja The Addams Family – kilpailijaksi toisen televisioyhtiön The Munsters -sarjalle. Kun ensimmäinen Addams Family -elokuva valmistui 1991 eikä Levyn nimeä löytynyt tekijätiedoista, syrjäytetty tuottaja purki katkeruuttaan: ”Kaikki mikä elokuvassa on hyvää, on minun luomaani. He eivät luoneet kertakaikkiaan mitään.”

Addams Family -elokuva oli joka tapauksessa sen verran menestyksekäs että sille tehtiin jatko-osa, Addams Family Values, jota pidettiin poikkeuksellisesti jopa parempana kuin ensimmäistä osaa. Jatko-osassa Addamsien perheidylliin syntyy säpinää kun äiti-Morticia ilmoittaa tyynesti saavansa lapsen…nyt heti – ja kohta lapsiluku onkin lisääntynyt kolmeen. Kaksi vanhempaa sisarusta, Pugsley ja Wednesday, uskovat uuden tulokkaan tarkoittavan sitä, että jommankumman heistä on kuoltava. Niinpä lapset käyttävät kaiken tarmonsa päästäkseen eroon viiksekkäästä pikku Pubertista. Murhayritykset käyvät sen verran raisuiksi, että perheeseen on hankittava lastenhoitaja.

Useasta kokelaasta paikan saa uhkea Debbie, jonka pestaaminen uhkaa käydä kohtalokkaaksi koko perheen yhtenäisyydelle. Debbien nähdessään isä-Gomezin vanhapoikaveli Fester näet rakastuu korviaan myöten. Romanssi on jo aluillaan, kun lapset saavat selville Debbien todellisen tavoitteen: Fester-enon rahat. Ennen kuin Debbien juoni pajastuu, hänen onnistuu saada hämmästyneet vanhemmat vakuuttuneiksi lasten palavasta halusta päästä kesäleirille.

Leirillä syntyy oitis asetelma Addamsit vastaan muut leiriläiset, jotka edustavat puhtaimmillaan juuri amerikkalaisia peruspiirteitä: ainaista pirteyttä, iloisuutta ja hohtavia hampaita. Lapset saavat osansa yhteislauluista, halailuista ja muusta aivopesusta mutta onnistuvat pysymään Addamseina. Ja vaikka Wednesday tapaakin ensi-ihastuksensa leirillä, hän ei hymyile kuin äärimmäisessä hädässä.