JAPANIN YÖ JA USVA (1960)

Oshiman 1960-luvun persoonallisimpana pidetty elokuva kommentoi sosialististen opiskelija-aktivistien liikkeen taantumista Japanissa. Pitkät otokset ja kuvauksen teatraalisuus luovat jännitteitä uuden ja vanhan polven välille. Seremoniallisuus on läsnä tässä varhaisessa tuotannossa: tapahtumat käynnistyvät entisen puolueen jäsenen ja nykyisen opiskelija-aktivistin hääjuhlassa.

***

Japanin yö ja usva on Nagisa Oshiman vuonna 1959 alkaneen ohjaajauran neljäs pitkä elokuva ja hänen varhaistuotantonsa käännekohta, jossa on jo näkyvissä kymmenen vuotta myöhemmän Seremonian aiheita ja tyyliä. Oshima oli 28-vuotias tehdessään tämän elokuvan ja hän käsitteli siinä itselleen läheistä aihetta, vasemmistolaista opiskelijaliikettä ja sen ristiriitoja, yhteenottoa ”uuden” ja ”vanhan” vasemmiston välillä, kommunistisen puolueen stalinistista perintöä ja yrityksiä irtautua siitä.

Polttopisteenä ja temaattisten kehittelyjen katalysaattorina Oshima tässäkin käyttää seremoniaa, hääjuhlia: mielenosoituksessa tavanneet mies ja nuorempi nainen menevät naimisiin. Kahdeksan vuotta aikaisemmin, opiskeluaikanaan mies on ollut kommunisti. Tyttö opiskelee vielä ja kuuluu uusvasemmistolaiseen ryhmään. Eri sukupolvia edustavat ystävät ovat kokoontuneet toivottamaan pariskunnalle onnea yhteiselle taipaleelle. Paikalla olevat nuoret radikaalit alkavat kuitenkin kesken hääseremonioiden syyttää sulhasta siitä, että hän oli opiskeluaikoinaan stalinistien asiamies. Ota, muuan nuori militantti nimittää vanhemman polven edustajia ”stalinistisiksi haamuiksi” ja luonnehtii häitä pikemminkin ”hautajaisiksi”. Keskeistä osaa esittää Nakayama, sulhasen entinen taistelutoveri, joka muistelee omia häitään kymmenen vuotta aikaisemmin ja jossa henkilöityy menneisyyden taakka ja vanhemman polven syyllisyys. ”Menneisyys on yhteinen perintö niille jotka taistelevat tulevaisuuden puolesta”, tiivistää Oshima elokuvansa keskeisen sisällön.

Ei ole mikään sattuma, että Oshima on rakentanut elokuvansa temaattisen jännitteen vuosien 1952 ja 1960 väliin. 1952 oli Yhdysvaltain kanssa solmittu sotilaallinen sopimus, joka päättyi vuonna 1960 ja eduskunta kutsuttiin koolle päättämään sopimuksen uusimisesta toiseksi kymmenvuotiskaudeksi. Julkinen mielipide oli jakautunut jyrkästi niihin, jotka kannattivat liiton uusimista ja niihin, jotka pitivät parempana puolueettomuutta. Nähdessään eduskuntakäsittelyn tuottavan vaikeuksia hallituspuolue lopetti yhtäkkiä keskustelun asiasta ja päätti yksipuolisesti uusia sopimuksen. Oppositiopuolueet raivostuivat tästä ja mielenosoittajien joukot piirittivät päiväkausia eduskuntataloa iskien toistuvasti yhteen poliisin kanssa. Merkittävintä näissä mielenosoituksissa oli se, että johtavaa osaa näyttelivät voimakkaat opiskelijajärjestöt.

Japanin yö ja usva on elokuva näiden kamppailujen tiimoilta. Se tuo lähikuvaan taisteluun osallistuneiden tietoisuuden ja heidän ristiriitansa, ihmisten jotka ovat olleet valmiita antamaan henkensä päämääriensä hyväksi, mutta jotka ovat nähneet ihanteidensa muuttuvan katkeraksi sisäiseksi riitelyksi ja poliittisten tavoitteiden jääneen toteutumatta. Elokuvassaan Oshima pyrkii tutkimaan, miksi näin on päässyt tapahtumaan.

– Tadao Saton (”Japanin historia elokuvan kertomana”, 1981), Joan Mellenin (”The Waves at Genji’s Door: Japan Through Its Cinema”, 1976) ja muiden lähteiden mukaan