IHMISEN KOHTALO 1: EI SUUREMPAA RAKKAUTTA (1959)

Japani hallitsi Kiinan Mantšuriaa 1930-luvulta toisen maailmansodan loppuun asti. Masaki Kobayashin kunnianhimoinen yhdeksäntuntinen elokuva kertoo nuoresta japanilaisesta sotilaasta, joka palkataan vartijaksi työleirille. Leirillä kiinalaisia pakotetaan työskentelemään Japanin puolesta. Ennen pitkää sotilaan empatia vankeja kohtaa kasvaa, ja rangaistukseksi hänet määrätään armeijaan, missä hänet pahoinpidellään rankasti. Elokuva on yksi japanilaisen elokuvan merkkipaaluja ja tärkeimpiä sotakuvauksia. Eeppisten mittasuhteidensa ja Yoshio Miyajiman uskomattoman kuvauksen avulla elokuva saavuttaa transsendentaalisen tason. Samalla se onnistuu opettamaan katsojalle koskettavia havaintoja ihmisyydestä.

Ihmisen kohtalo on yhteensä noin 9,5 tuntia kestävä elokuva, joka esitetään Kino Reginassa kolmessa osassa. Tämä on kokonaisuuden ensimmäinen osa.
Osta liput myös toiseen osaan ja kolmanteen osaan. Edullisimmin kaikki kolme osaa näkee Ihmisen kohtalo -passilla, joka maksaa 20 € / 15 € (klubikortilla).

***

Aikoinaan Mantshuriana tunnettu Kiinan koillisosa oli 1930-luvun alusta toisen maailmansodan loppuun Japanin siirtomaa, johon se näön vuoksi suhtautui kuitenkin kuin itsenäiseen maahan. Kobayashin elokuva kertoo nuoresta japanilaisesta, jonka tehtävänä on pakottaa kiinalaiset työskentelemään Japanin puolesta. Nähdessään ja kokiessaan pakkotyön kurjuuden hän uskollisena humanistisille ihanteilleen siirtyy vähitellen kiinalaisten puolelle. Rangaistukseksi hänet kutsutaan asepalvelukseen, epäilyttävistä aineksista koottuun armeijan yksikköön, jossa häntä julmasti pahoinpidellään.

”Sodan aikana kävin itse läpi samat kokemukset kuin romaanin Kaji, ja tämä on tärkein syy, miksi halusin tehdä aiheen elokuvaksi. Kajin kautta halusin saada esiin todellisuuden ja tragiikan kaikkien niiden miesten kohtaloissa jotka tuhlasivat elämänsä parhaat vuodet sodassa, johon heillä ei ollut minkäänlaista halua osallistua. Heidän oli kuitenkin pakko, koska se oli ainoa tapa elää tämän kaoottisen ajan yli. En tehnyt elokuvaa paljastaakseni ensi sijassa sodan rikollisuutta ja julmuutta, vaan näyttääkseni pikemminkin, miten tietyt olosuhteet voivat muuttaa yhteiskunnan epäinhimilliseksi organismiksi. Halusin myös kuvata, kuinka yksityinen ihminen sodan aikana taisteli nykyajan sodankäynnin raakuutta vastaan.” (Kobayashi)

Ihmisen kohtalo on monumentaalinen teos: paitsi että Guinnessin ennätysten kirja mainitsee sen kaikkien aikojen pisimpänä yksityisenä elokuvana, se on monumentaalinen myös sisällöltään ja kuvatyyliltään, yksi loistavimpia koskaan tehtyjä historiallisia elokuvia. Se alkaa hyökkäyksellä Japanin armeijan epäinhimillisiä menetelmiä vastaan ja päättyy katkeraan pettymykseen stalinistista kommunismia kohtaan johon nähden Kaji on elätellyt sosialistisia ihanteita. Venäläiset kohtelevat sotavangiksi joutunutta Kajia yhtä halveksivasti kuin japanilaiset militaristit: hänen yksilöllisyytensä ei kohtaa ymmärtämystä sen enempää fasismin kuin kommunisminkaan taholta ja hän kuolee lumeen jossakin neuvosto-Aasiassa kummankin järjestelmän uhrina. Kuten kaikissa elokuvissaan Kobayashi tässäkin viittaa siihen, että yksilön yksin on mahdotonta onnistua muuttamaan kokonaisen järjestelmän arvoja. Kaji yrittää olla oikeudenmukainen ja inhimillinen toisten riistolle perustuvassa järjestelmässä ja saa huomata epäonnistuvansa kerta toisensa jälkeen.

– Tadao Saton (”Japanin historia elokuvan kertomana”, 1981), Joan Mellenin (”The Waves at Genji’s Door: Japan Through Its Cinema”, 1976) ja muiden lähteiden mukaan