Valtoimekseen päässeen tekoälyn autioittamassa tulevaisuuden maailmassa yhdeksän räsynukkemaista olentoa etsii totuutta tieteen ja magian yhteyksistä. Synkkäsävyinen ja pelottavakin animaatio sopii parhaiten jo vähän varttuneemmille katsojille.

***

Toivon kipinä kimmeltää Shane Ackerin ohjaaman tummasävyisen, post-apokalyptisen tieteisanimaatioelokuvan ytimessä. Tekijän aikaisempi, samanniminen lyhytelokuva oli Oscar-ehdokkaana, joten ei ihme, että visuaalisesti rikkaasta maailmasta on lähdetty tekemään vieläkin kunnianhimoisempaa kokonaisuutta. Tuottajikseen Acker on saanut Tim Burtonin ja Timur Bekmambetovin kaltaiset visionäärit, joiden kosketus myös näkyy lopputuloksessa.

9 (2009) on dystooppinen kuvaus maailmasta, jossa ihmiskunta on jo tuhoutunut itse kehittämänsä teknologian seurauksena. Päähenkilö, nukkeolento nimeltä 9 havahtuu eloon ilman minkäänlaisia muistoja tai selitystä omalle olemassaololleen. 9 ei kuitenkaan ole ainoa lajiaan, vaan numero-olentoja löytyy vaarallisesta maailmasta myös muita – kuten 1, 5 ja 7. Saman tiedemiehen luomuksina he käyvät lopulta taisteluun tappavia koneita vastaan.

Päähenkilö 9 pyrkii ymmärtämään maailman tuhon ja oman olemassaolonsa syitä. Nukkeolentojen kautta Ackerin elokuva käsittelee itse asiassa ihmisyyden perimmäistä luonnetta ja tietoisuutta. Piileskelemään haluton 9 kyseenalaistaa nukkeolentojen lähtökohtaisen passiivisuuden ja haastaa muut mukaan toimintaan. Mikä ylipäätään on olemassaolon tarkoitus? Voiko vähäpätöinenkin toimija aikaansaada muutoksen, jolla on merkitystä? Näin isot kysymykset ja niihin yhdistyvät synkeät teemat – kuten väkivalta, melankolia – alleviivaavat, että minkään perinteisen lastenanimaation äärellä ei todellakaan enää olla.

Kuvalliselta kerronnaltaan 9 on kerrassaan vaikuttava. Steampunk-henki näkyy innoittuneessa muotokielessä, romun ja raudan oudossa, kiehtovassa kauneudessa. Ihmisyyden kirjaimellisten raunioiden ja savuavan taivaan hämärästä erottuu herkkiä välähdyksiä tarinan hiljaisesta maailmasta.

Vaikka Ackerin elokuva ei valmistumisajankohtanaan voittanut puolelleen kriitikkojen varauksetonta suosiota, on sen tenho vuosien varrella vain vahvistunut. Teoksen tunnelma on karuudessaan ainutlaatuinen ja teemat ilahduttavan kunnianhimoisia. Hauraista hahmoista kumpuava rohkeus puhuttelee ja saa kenties myös miettimään ihmiskunnan tulevaisuutta uudesta näkökulmasta.

– Outi Heiskanen 5.6.2025