THE LOVELY BONES (2009)

Brian Enon luomat atmosfäärit kannattelevat Peter Jacksonin persoonallista ja vähemmän tunnettua trilleriä, jossa kuollut 14-vuotias tyttö seuraa taivaasta käsin perheensä surua ja auttaa kostamaan hänet murhanneelle pedofiilille. Enon 1970-luvun teoksista ja uudesta materiaalista koostuva soundtrack on upea esimerkki hänen kyvyistään luoda musiikillaan erilaisia tiloja ja tunnelmia.

***

14-vuotias Susie kuolee joulukuun kuudentena vuonna 1973. Kotimatkallaan pellon poikki oikaiseva tyttö tulee houkutelluksi naapurissa asuvan keski-ikäisen Georgen toimesta tämän maan alle rakentamaan luolaan, jossa mies raiskaa ja murhaa Susien sekä lopuksi piilottaa tämän ruumiin. Poliisin ei onnistu selvittää tapausta, joten tyttärensä kohtalosta pakkomielteen saava isä ryhtyy jatkamaan tutkimuksia omin päin.

Oma taivas ei ole murhamysteeri tai kauhuelokuva. Se alkaa Susien voice over -äänellä, joka kertoo katsojalle heti kättelyssä päivämäärän, jolloin hänen maallinen taipaleensa päättyi. Myös tappajan henkilöllisyys tehdään selväksi hyvin pian. Vaikka filmi käsittelee äärimmäisen raakoja asioita, ei graafista väkivaltaa kuitenkaan liiemmälti näytetä. Eräänlaiseen kuolevaisten maailman ja taivaan väliseen limboon jumiin jääneen, tarinaa äänellään eteenpäin kuljettavan Susien värikäs ja muiden kuolleiden lasten täyttämä todellisuus on lähinnä taianomainen. Häntä kohdanneesta tragediasta tuntuvat eniten kärsivän tyttöä kaipaamaan jääneet läheiset, joiden toimia ja elämien kehittymistä Susie tarkkailee ”kärpäsenä katossa”.

Alice Seboldin 2002 julkaistuun samannimiseen romaaniin perustuva Oma taivas on Peter Jacksonin 10. pitkä teatterielokuva. Uuden-Seelannin Pukerua Bay -kylässä 1961 syntynyt ja mm. King Kongia sekä Ray Harryhausenin filmejä rakastanut Jackson aloitti oman elokuvauransa saamansa Super 8 -kameran avulla jo lapsena. Tarpeeksi säästettyään Jackson vaihtoi kalustonsa 16-milliseen ja ryhtyi kuvaamaan ensimmäistä täyspitkää elokuvaansa, kengännauhabudjetilla rahoitettua splatterkomediaa Bad Taste (1987), jota filmattiin kaveriporukalla ja pitkälti viikonloppuisin neljän vuoden ajan. Esikoisellaan nimeä saanut Jackson ohjasi vielä nukkeanimaation Meet the Feebles (1989) ja verisen zombiekomedian Aivokuollut (1992), ennen kuin iski kultasuoneen vuoden 1994 elokuvallaan Taivaalliset olennot. Tosielämän tapaukseen, jossa kaksi omassa taikamaailmassaan elänyttä teinityttöä murhasi toisen äidin, perustunut teos toi tekijälleen mm. palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla. Se toimi myös Jacksonin porttina Hollywoodiin, jossa hän pääsi toteuttamaan unelmansa ja ohjaamaan kolmiosaisen elokuvan J. R. R. Tolkienin fantasiateoksesta Taru sormusten herrasta. Tämän jälkeen oli vuorossa uusi versio King Kongista (2005), jonka Jackson oli ensi kerran yrittänyt toteuttaa kasimillisellään yhdeksänvuotiaana.

Oman taivaan filmausoikeuksista Jackson kiinnostui jo Sormusten herran toisen osan, Kahden tornin aikana ja sai ne viimein itselleen King Kongin tuotannon käynnistyttyä. Vaikka Seboldin romaani oli suunnattu aikuisille, otettiin elokuvan tavoitteeksi PG-13 ikäraja, minkä Jackson huomioi ensimmäisen Uuden-Seelannin ulkopuolella kuvatun filminsä kerrontatavassa. Ohjaajan mielestä liika graafisuus olisi paitsi ollut tuntemattomalle Saoirse Ronanille traumaattista, myös tehnyt itse lopputulokselle hallaa. Raiskauksen uhriksi nuorempana joutunut Sebold ei sen sijaan ollut tyytyväinen ratkaisuun. Georgea näytellyt Stanley Tucci – joka rakensi tulkintansa 1970–90-luvulla Kansasissa riehuneen, BTK-kuristajaksi kutsutun Dennis Raderin mukaan – kertoi puolestaan, että hänen roolinsa oli jo tällaisenaan raskas eikä hän olisi suostunut suoraviivaisen raiskauskohtauksen tekemiseen, vaikka sitä olisi häneltä edellytetty.

Kriitikko Roger Ebert on arvostellut Omaa taivasta siitä, että se esittää seksuaalimurhan uhrin iloisena taivaassa muiden saman rikollisen kohteiksi joutuneiden kanssa, ja kutsunut elokuvaa romantisoivaksi. Runsaasti karamellimaista CGI-fantasiaa sisältävä tarina sopii ilmapiiriltään myös syyskuun 11. jälkeiseen pelon ilmapiiriin. Elokuvan voikin kokea sanovan hirviön saattavan vaania turvalliseksi mielletyssä lähiympäristössä ja kenen tahansa olevan potentiaalinen uhka, mitä uhriaan tarkkailevan pedofiilin vilahteleminen alun kohtausten taustalla vain korostaa. Lopulta paha tietenkin saa jumalaisen rangaistuksensa – ja huomattavasti uhrin osaa visuaalisemmin. Tekijöiden tarkoituksena oli alun perin jättää myös oikeuden tapahtuminen katsojan oman mielikuvituksen varaan, mutta loppu kuitenkin muutettiin kostoa himoinneiden testiyleisöjen tyytymättömien reaktioiden vuoksi näyttävämmäksi.

– Joonatan Nikkinen 2021