Mitä tapahtui suomalaisille naisille, jotka pakenivat saksalaisten sotilaiden mukana Lapin sodan kaaoksesta, ja miten he selvisivät kotiinpaluusta? Virpi Suutarin hienovireisessä dokumentissa neljä naista sekä saksalaisen sotilaan poika käyvät läpi katkeria muistojaan. Kuvituksena on käytetty alkuperäistä värifilmiä Saksan romahduksen päivistä.

***

Virpi Suutari ottaa esille suomalaisessa historiankirjoituksessa vähälle huomiolle jääneen tapahtumasarjan.  Vuosina 1941–1944 käydyssä jatkosodassa Pohjois-Suomeen sijoitettiin yli 200 000 saksalaissotilasta, joiden johdolla pohjoisen taistelu Neuvostoliittoa vastaan käytiin. Suomen tehtyä erillisrauhan syyskuussa 1944, syttyi Lapin sota: aseveljestä tuli vihollinen.

Kun saksalaiset sotilaat vetäytyivät Lapista, heidän mukanaan maasta lähti eri syistä noin tuhat suomalaista naista. Valtaosa heistä palasi takaisin vuoteen 1948 mennessä. Paluu ei ollut helppo, sillä kotimaassa heitä odottivat karanteenileiri vakoiluepäilyjen vuoksi, valtiollisen poliisin tiukat kuulustelut ja yleinen pilkka ja halveksunta.

Suutarin kertomusten ytimessä ovat tunteet, eivät niinkään historialliset tapahtumat, jotka nekin saavat lisävalaistusta yksityiskohtiinsa. Filmaavan amerikkalaisen kapteenin valloitetussa Saksassa kuvaama materiaali yhdessä muun kuvakerronnan kanssa rakentaa naisten omaäänisten kertomusten myötä taidokkaan, satuttavan kokonaisuuden.

Suutarin työprosessin haaste oli siinä, että moni kertoi tarinansa, mutta ei suostunut kameran eteen. Tapahtumat eläneet naiset ovat jo yli 80-vuotiaita. Suutari on onnistunut luomaan ainutkertaisen dokumentin: naiset kertovat kokemuksistaan ensimmäistä kertaa – omilla nimillään ja kasvoillaan.

Jari Sedergren 15.10.2010