REINDEERSPOTTING – PAKO JOULUMAASTA (2010)

Reindeerspotting – Flykten från jullandet
Ohjaaja
Joonas Neuvonen
Maa
Suomi
Tekstitys
English subtitles
Kesto
75 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
double bill -lippu 14 € / 11 € (klubihinta)
Ikäraja

Irwine Welshin menestysromaani Trainspotting ja Danny Boylen huikea elokuvasovitus tarjosivat huumaavan kurkistusikkunan skottilaisten huumekäyttäjien arkeen. Päihteet, popmusiikki, jalkapallo ja seksi kulkevat yhteistä matkaa, kunnes huumeet työntävät muut junan alle. Samaan tapaan kotimaisen dokumenttielokuvan päihdyttävin ralli vie katsojan tilanteisiin, joihin ei normaalisti pääsisi. Päähenkilö Janin nonstop-kamera on sivustakatsojana apteekkiryöstön pakotilanteessa ja kun ikkunasta putoilee ihmisiä.

***

Dokumenttielokuva nostattaa harvoin sellaista mielenkiintoa ja keskustelua kuin Joonas Keskisen Rovanimen huumepiirejä realistisesti kuvaava Reindeerspotting teki keväällä 2010. Elokuvan saatua ensi-iltansa Tampereen elokuvajuhlilla sen teatteriensi-iltaa odotettiin kiihkeästi, varsinkin kun tieto sen saamasta K18-ikärajasta elokuvatarkastamossa ja elokuvalautakunnassa levisi tuotantoyhtiön nostattaman mediakohun siivittämänä. Ikäraja pysyi lopulta samana myös Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Huume-elokuvia, realistisen tuntuisiakin, on tehty paljon ja monet niistä ovat kohdanneet vaikeuksia. Otto Premingerin ankara heroinistikuvaus Kultainen käsivarsi (Man with the Golden Arm, 1955) ei saanut amerikkalaisen Motion Picture Association of American (MPAA) hyväksyntää. 1980-luvun alussa säväytti saksalaisen Uli Edelin Christiane F. – tyttö metroasemalta (Christiane F. – Wir Kinder vom Bahnhof Zoo), joka perustui Berliinin Zoon aseman liepeillä piikittäneen teinitytön Stern-lehdessä julkaistuihin kuvauksiin omasta elämästään. 1990-luvun puolivälissä Danny Boylen Edinburghin heroinisteja ikimuistettavasti kuvaava Trainspotting saavutti samanlaisen kulttistatuksen. Molemmat olivat fiktioelokuvia, joilla oli vahva todellisuuspohja. Lisäksi Trainspotting pidättyi pelkästään kauhistelevasta asenteesta ja kuvasi myös positiivisia fiiliksiä, joita aineet parhaimmillaan tuottavat. Samaan syntiin lankesi myös Boylen elokuvasta nimensä lainannut Reindeerspotting. Dokumentin kohdalla näkökulmaa, jossa huumeiden käyttöön ei suoranaisesti oteta kantaa, pidettiin erityisen arveluttavana, varsinkin yhdistettynä realistiseen kuvaukseen, jossa kuvatut kohteet ovat katsojille kotoisen likeisiä

Reindeerspottingin keskiössä on 2000-luvun alun huumeista elämää viettävä rovaniemeläinen kaveripiiri. Ohjaaja ja kuvaaja Neuvonen oli yksi heistä, vaikka häntä ei kuvassa nähdäkään. Syy on luonnollinen. Hän oli se, joka kuvasi – alkuun kaupungin nuorisotoimelta lainatulla videokameralla, myöhemmin Neuvosen omalla mini-DV.llä. Nauhoille tallentui tuttujen kavereiden huumeinen elämä. Reindeerspottingin alussa Neuvosen kamera seuraa heiluen päähenkilöksi muodostuvaa Jania rovaniemeläisellä parkkipaikalla, jossa tämä hakee autoista pöllittävää. Kuva on suttuista, kamera heiluu ja äänestä saa paikoin vain vaivoin selvää Vastaavalla tavalla kuvataan kavereita kaduilla, savuisissa asunnoissa, kapakoissa ja apteekeissa. Reindeerspotting on muodoltaan perinteinen havainnoiva dokumentti, jossa kamera tallentaa huomaamatta ja tekijän tapahtumiin sekaantumatta kohdettaan. Vastuu kuvatun ymmärtämisestä ja tulkinnasta jää katsojalle. 1960-luvulla dokumentaarisen havainnoinnin mahdollistivat keveämmäksi muuttuneet filmikamerat ja nauhurit ja valoherkät filmit. Digikameroiden aikana vastaava observointi on luonnollisesti monin verroin helpompaa.

Välitön ja sympaattinen ja iloinen Jani esiintyy auliisti kameralle puhuen itsestään ja kokemuksestaan. Hän jää kuitenkin arvoitukseksi. Katsojille ei kerrota mikä ajoi Janin huumeisiin eikä myöskään tuomita hänen tekojaan kuten sekopäistä autolla ajoa Rovaniemen keskustassa. Yhteisellä ulkomaanmatkalla ohjaaja Neuvosen kanssa Jani havahtuu yllättäen hetkeksi suunnittelemaan huumeetonta elämää etelän auringossa.

Reindeerspotting-dokumentti jättää paljon avoimeksi. Tiedämme että Jani joutuu vankilaan ja se herättää pientä toivoa siitä, että hän pääsisi kuiville. Toisin kuitenkin kävi. Vankilasta vapautunut Jani kuoli epäselvissä olosuhteissa Kambodžassa Phnom Penhin kadulle heinäkuussa 2010. Elokuva keräsi ensi-iltaviikon-loppunaan 6000 katsojaa, mikä lienee suomalaisen dokumenttielokuvan ennätys. Teatterikierroksellaan elokuva sai lopulta yli 60 000 katsojaa.

– Pasi Nyyssönen 4.1.2011