Yhdeksi kaikkien aikojen parhaista korealaiselokuvista ylistetyssä synkkäsävyisessä tarinassa Pohjois-Koreasta lähtöisin oleva perhe elää soulilaisessa slummissa traumojen, köyhyyden ja merkityksettömyyden ikeessä kamppaillen. Sodanjälkeisen ajan hengen kriittisen kaunistelemattomasti niin psykologisella kuin yhteiskunnallisella tasolla välittävä teos jäi aikoinaan sensorien hampaisiin. Ohjaaja Hyun-mok Yoo oli eteläkorealaisen elokuvan suurmies myös taiteellisen työnsä ulkopuolella.

***

Obaltan on Italian sodanjälkeisen neorealismin tai vastaavan saksalaisen raunioelokuvan suora jälkeläinen. Repivän Korean sodan (1950-53) jälkeiseen aikaan sijoittuva elokuva hahmottaa kansakunnan kaaottista tilaa, jossa Korea oli raunioitunut ja jakautunut kahtia. Lisäksi maassa oli yli puolitoista miljoonaa amerikkalaissotilasta. Obaltan tarkastelee sodan kansakuntaan jättämiä haavoja yhden perheen välityksellä. Huonosti palkattu pikkuvirkamies Yeong-ho puurtaa työssään pitkää päivää ja yrittää epätoivoisesti pitää huolta perheestään. Vaimo on viimeisillään raskaana, sisar on amerikkalaisia sotilaita kärkkyvä prostituoitu. Toisena päähenkilönä on sodan henkisesti ja fyysisesti rampauttama veli joka juo ja yrittää ratkaista ongelmansa epätoivoisilla teoilla. Sisarusten vanha äiti on sodan myötä menettänyt järkensä. Paradoksaalisesti hän on kuitenkin elokuvan järjen ääni tässä kaaottisessa maailmassa, hän huutaa julki sen mitä kaikki muutkin hiljaa ajattelevat: lähdetään pois täältä. Lisäulottuvuutta äidin epätoivoon tuo tieto siitä, että perhe on lähtöisin Pohjois-Koreasta ja heidän asuntonsa on Soulin ns. ”vapautuksen kylässä”, joka oli pohjoiskorealaisten pakolaisten sijoituspaikka.

Elokuva valmistui juuri ennen vuoden 1961 sotilasvallankaappausta, mutta se kiellettiin pikaisesti ensi-esitystensä jälkeen antisosiaalisena ja pessimistisenä. Kielto kuitenkin poistettiin jo muutaman vuoden kuluttua, ilmeisesti amerikkalaisten painostuksesta. Syynä kieltoon oli luultavasti se, että realistisuuteen pyrkivä elokuva ei ottanut kantaa maan jakautumiseen. Sodan traagisten jälkimainingeista ei syytetty Pohjois-Koreaa vaan uhreina nähtiin kaikki korealaiset, mitä päähenkilöiden pohjoiskorealaisuus luonnollisesti painotti. Toisekseen elokuva on realistisuudessaan pessimistinen, ratkaisua ongelmiin ei ole näköpiirissä. Lyhyenä valonpilkahduksena on ainoastaan Yeong-hon lyhyt suhde nuoruudenrakastettuunsa. Obaltanista ei ollut silloisen hallinnon propagandavälineeksi, mutta se toi ikävästi esille korealaista todellisuutta, jossa taisteltiin elämästä ja selviytymisestä ei poliittisista aatteista.

Johtuen maan epävakaista oloista korealaisen elokuvan historiaa on säilynyt valitettavan huonosti. Obaltan on tästä hyvä esimerkki. Elokuvan originaalinegatiivit ovat tuhoutuneet, ainoa säilynyt versio on tehty aikoinaan San Franciscon elokuvafestivaaleille Koreasta tuotu, sittemmin pahasti vaurioitunut festivaalikopio, jonka pohjalta elokuvan nykyiset esityskopiot on tehty.

– Pasi Nyyssönen 9.11.2010