Lumièren veljekset: Suomen ensimmäinen elokuvaesitys 28.6.1896

Lumièren kiertue vieraili Helsingin Seurahuoneella tasan puoli vuotta sen jälkeen, kun veljekset olivat julkisesti esitelleet kinematografinsa. Taiteenlajin alkuräjähdyksen hetkille vievässä, luentomuotoisessa erikoisnäytöksessä pyritään rekonstruoimaan tämä maamme ensimmäinen elokuvaesitys aikalaistodistajien ja säilyneiden lyhytfilmien avulla.

Näytöksessä esitetään elokuvat:

Arrivée d’un train à Perrache (FR 1896)
Querelle enfantine (FR 1896)
Forgerons (FR 1895)
Arroseur et arrosé (FR 1895)
Baignade en mer (FR 1895)
Bordeaux: la Place de la Comédie (FR 1896)
Londres: entrée de Hyde Park (FR 1896)
Danseuses de rues (FR 1896)
La sortie des usines Lumière (FR 1895)
Abreuvoir (FR 1896)
Péche aux poissons rouges (FR 1895)
Bataille de femmes (FR 1896)
Discussion (FR 1895)
Partie d’écarté (FR 1896)
La Voltige (FR 1895)
Bassin des Tuileries (FR 1896)
Le Saut à la couverte (FR 1895)
Géant et nain (FR 1896)
Pecheurs raccommodant les filets (FR 1896)
96e de ligne en marche (FR 1896)
Barque en mer (FR 1896)
L’arrivée d’un train à la Ciotat (FR 1897)

***

PIKKU UUTISIA

Cinématographe Lumièren näyttäjä oli kutsunut sanomalehtimiehiä eilen illalla Seurahuoneen saliin katsomaan tätä ihmeellistä konetta. Turhaan ei hän ilmoituksessaan kutsu tätä laitosta 19:nen vuosisadan ihmeeksi, sillä hämmästyttävä se tosiaan onkin. Pingoitetulle valkealle vaatteelle loihtii se eläviä valokuvia, jotka liikkuvat ja toimivat aivan kuin luonnossakin. Meille eilen illalla ensimmäiseksi näytetty kuva esitti rautatien junan tuloa erään suurkaupungin asemalle. Kas siinäkös oli elämää ja vilinää! Jo etäältä näkyi junan tulo, ja se lähestyi lähestymistään niin luonnollisesti, että milt’ei pelkäsimme sen päällemme huristavan. Se seisahtui kuitenkin hyvissä ajoin, vaunujen ovet aukenivat ja matkustajia alkoi matkakapineineen tulvia ulos omaisten ja tuttavien kanssa kättelemään ja keskustelemaan. Kaikki tapahtui niin ihmeteltävän luonnollisesti, että ihan ällistyttiin. toinen kuva esitti kahta leikkivää pienokaista, jotka toistensa kanssa kinastelivat leluistaan. Erittäinkin vetivät tässä kuvassa huomiota puoleensa äärettömän selvät kasvojen eri ilmeet. Paitsi näitä esiintyi kankaalle vielä paja, missä kaksi miestä työskenteli. Kipunain sinkoileminen, savu y.m. pajassa ja ahjossa tavattavat ilmiöt olivat kerrassaan mainioita. Hauskin kaikista oli nurmikenttää kasteleva mies – aivan samanlainen kuin meidänkin esplanaadilla y.m. tavataan, mikä vesijohtoon kiinnitetystä letkusta ruiskuttaa vettä. Tässä ei nyt tavallaan ollut mitään muuta ihmeellistä kuin se, että veden tulo letkusta oli hyvin luonnollista, mutta ukkopahalle tehtiin aika kepponen. Ilmestyi näet kuvaan myöskin poikaviikari, joka salaa asettui letkun päälle seisomaan ja seisautti veden tulon. Ukko ihmettelee ja ihmettelee, kääntääpä viimein letkun suun itseensä päin katsoakseen missä vika on, mutta samalla nousee poika letkulta ja vesi syöksähtää kovalla vauhdilla ukkoressun silmille viskaten hatunkin hyvän matkan päähän. Ukko vimmastuu, katsoo taaksensa, huomaa pojan kujeen, saa hänet juoksemalla kiinni ja alkaa hyvänpäiväisesti naputella siihen paikkaan, missä selkä loppuu. Vielä esitettiin useain suurkaupunkien katuelämää, missä ihmisiä, hevosia, omnibussia, vaunuja, polkupyöriä, koiria ja katupoikia summakunnissa vilisi.

Varmaa lienee, ettei kaupunkimme yleisö malta olla miehissä rientämättä katsomaan tätä kummaa konetta, sillä kuvat ovat luonnosta valokuvattuja ja esitetään kankaalla kerrassaan hämmästyttävän luonnollisesti. Ilmoituksen mukaan näytetään konetta ainoastaan tänään ja maanantaina. Jokaisen pitää siis ajoissa hommautua näkemään huvittavaa katsomista.

– Uusi Suometar 147 / 28.6.1896

Lumière-vierailu Helsinkiin 1896 liittyi Pietarin Aquariumteatterin näytösten päättämiseen. Laitteet tuotiin Helsinkiin ja sijoitettiin Seurahuoneelle. Ennakkonäytös lehdistölle järjestettiin 27.6. Seuraavana päivänä näytökset pyörivät puolen tunnin välein klo 17–20. Pariisin ensiesityksestä oli kulunut tasan puoli vuotta. Numeroidut paikat maksoivat 2 mk, mitä pidettiin ylenpalttisena hintana. Tarkoituksena oli viipyä täällä vain pari päivää. Menestys oli kuitenkin niin hyvä, että näytökset päättyivät vasta 5.7. Ohjelmistoa täydennettiin, ja ilmeistä on, että vierailu antoi varsin edustavan käsityksen kinematografin senhetkisistä teknisistä mahdollisuuksista.

Ensi vaiheessa näytettiin junan saapuminen, ”anarkistien” tappelu, lasten kinastelu, ”Kastelija kastuu”, paja, näkymiä Lontoosta ja Bordeaux’sta sekä uimanäytös, jota ei täällä kytketty Terijoen maisemiin, toisin kuin Pietarin näytöksissä. Helsinkiläiset ihailivat pietarilaisten tapaan rantakuvia, joissa ihmiset olivat kuin elävästä elämästä vangittuja (”verkliga personer”). Näyttämisnopeuden sanottiin olevan 15 kuvaa/sek. Kinematografi seisoi aluksi estradilla, mistä se siirrettiin parvelle. Välimatka kankaaseen piteni ja kuvakoko suureni – ensiksi puhuttiin ”ihmisistä luonnollisessa mittakaavassa”, mutta lopussa kaikki nähtiin ”kolminkertaisena suurennoksena”.

Heinäkuun alussa suoraan Pariisista tulleet täydennykset eivät ole kauttaaltaan määriteltävissä, koska ensimmäistä antiakaan ei kokonaisuudessaan lueteltu. Viimeisinä päivinä näytettiin 15 filmiä, joista kolme viimeistä oli yleisön vapaasti valittavissa. Uutuuksiin kuului ainakin Leikkiviä lapsia Tuileries-puiston suihkulähteen luona. Samalla näytetyn perhekuvan sanottiin esittävän Auguste Lumièrea leikkimässä vuoden vanhan tyttärensä kanssa ja lautapelin kuvatun Lumière vanhemman puutarhassa. Taustoista pääsi yleisömme hyvin perille.

– Sven Hirnin mukaan (Kuvat kulkevat, 1981)

Lumière-veljekset järjestivät ensimmäisen elokuvanäytöksen maksavalle yleisölle 28.12.1895 Pariisissa. Elokuvakamera ja –projektori oli teknisesti ja kaupallisesti valmiiksi kehitelty, ja maailmanvalloitus alkoi heti.

Ensimmäiset elokuvat olivat tosielämän välähdyksiä, joista Lumière-veljekset käyttivät nimityksiä vues ja actualités. ”Elämä vangittuna itse teossa”, ”sur le vif”, oli veljesten tunnuksena. He olivat varakkaita tehtailijoita ja insinöörejä, jotka säilyttivät tuotantonsa niin hyvin, että lähes kaikki heidän levitysluettelonsa yli 1400 elokuvaansa olivat tallella juhlavuonna 1995. Niistä voitiin seurata, miten veljekset kuvauttivat lempiaiheitaan kuten kotikaupunkiaan Lyonia, tehtaansa työntekijöitä, junien tuloa asemalle ja lasten leikkejä, useina muunnelmina. Suosikkiaiheet kuvattiin käytännön syistä useita kertoja lähes identtisinä.

Ei ole varmaa, että kaikki tähän rekonstruontiin sisältyvät aiheet ovat juuri mainituissa esityksissä nähtyjä versioita. Erot tuskin ovat kuitenkaan suuria.

Lumière-ohjelmistossa on huomattava, että se jakautuu kahteen osaan. ”Films catalogue” ovat levitysluettelon elokuvia. ”Films hors catalogue” eli luettelon ulkopuoliset elokuvat ovat vähintään yhtä suuri ryhmä, jonka koko laajuutta ei tunneta. Lumièren kuvaajat kuvasivat koko ajan matkustaessaan. Joitakin elokuvia esitettiin paikallisesti, joitakin ei lainkaan.

Lumière-yhtiön Suomen ensivierailun jälkeen heidän elokuviaan esittivät maassamme K.E. Ståhlberg, Herman von Bardach ja Oskar Alonen. Vuonna 1898 venäläiset Grünwaldt-veljekset, jotka olivat tuoneet Lumière-ensiesityksen Suomeen, palasivat suomalaisena kumppaninaan Mårten Holmberg ja Lumière-yhtiön edustajina kuvaajat Félix Mesguich ja Francis Doublier. He ottivat myös ensimmäiset Suomessa kuvatut elokuvat. Tietoja niiden esittämisestä Suomessa ei ole, mutta ”maailman ensimmäisessä kompilaatiossa”, Kishinevissä ja Zhitomirissä esitetyssä ”Dreyfus-ohjelmassa” nähtiin otos suomalaisesta hinaajasta matkalla laivaan kuvittamassa Dreyfusin lähtöä Pirunsaarelle (Jay Leyda: Kino, s. 23 ja Sven Hirn: Kuvat kulkevat, s. 145).

1960-luvulla tehdyt kopiot eivät anna käsitystä Lumièren elokuvien visuaalisesta kauneudesta. Restaurointi on vaikeaa mm. erikoisen perforoinnin takia.

Vincent Pinelin johdolla valmistettiin La cinémathèque françaisessa (Pariisi) 1987 upea antologia, jota on esitetty nimillä Cent films Lumière ja Les Films de Lumière. Louis Lumière et ses opérateurs 1895-1898  (esitetty SEA:ssa 1990 ja 1991). Pohjana olivat Henri Langlois’n tilaamat pelasteet, jotka valmisti Les Laboratoires Boyer.

Michelle Aubertin johdolla tuotti koko Lumièren tuotannosta 100-vuotisjuhlakopiot Les Archives Françaises du Film / Centre National de la Cinématographie (Bois d’Arcy) 1995.

Esitysnopeudeksi Pinel suosittaa 18 fps, Le Giornate del Cinema Muto (1995) 19 fps.

– Antti Alanen, Helsingin Sanomat 2.11.1995 ja SEA:n Lumière-näytös 30.8.2000

Lumière-filmografia: Michelle Aubert ja Jean-Claude Seguin (toim.): La Production Cinématographique des Frères Lumière. Kirja ja CD-ROM (1996)

Kiitos: Les Archives Françaises du Film / Centre National de la Cinématographie (Bois d’Arcy) ja Association Frères Lumière.