BLACK HAIR (1964)

Festivaalihittien varjoon jääneet eteläkorealaisen elokuvan historialliset merkkipaalut saatiin nähtäville Korean elokuva-arkiston restaurointityön edetessä ja ensi kertaa Suomeen Pasin kuratoimassa sarjassa 2010. Genrestä riippumatta korealaisen elokuvan perusvire on usein melodramaattinen. Lee Man-heen film noir -sävyisessä elokuvassa gangsteripomo ei voi unohtaa naisensa uskottomuutta.

***

Korealainen elokuva on kantautunut länsimaiseen tietoisuuteen paljolti Busanin (vuoteen 2000 asti translitteroituna muodossa Pusan) elokuvafestivaalin (PIFF) retrospektiivisarjojen myötä. Korean elokuva-arkiston (KOFA) restaurointiesittelyistä ja ohjaajaretrospektiiveistä alkoi muun muassa vuonna Housemaid-elokuvan (Hanyo, 1960) ohjaajan Kim Ki-youngin kansainvälinen maine. 2005 vuorossa oli ohjaaja Lee Man-hee (1931-1975), jonka korealaisetkin olivat muistaneet lähinnä elokuvasta The Marines Who Never Returned (Dora oji Anneun Haebyeong, 1963), joka uudisti tyystin Korean sotaa käsittelevän suositun elokuvagenren. Sotaelokuvat, gangsterielokuvat, trillerit ja muut genre-elokuvat olivat Leen leipälajeja. Ahkera ja nopea ohjaaja teki 15 vuodessa peräti 51 elokuvaa.

Geomeun meori -elokuvaa on kuvattu korealaisen film noirin huipentumana. Sen keskiössä on omalakinen järjestäytynyt rikollisuus, hämyisät kapakat, öiset kujat, kaupungin pimeät laitamat ja sen hämärät eläjät, juopuneet, narkomaanit ja prostituoidut. Geomeun meorissa on Korean sodanjälkeisen realismin kaikuja, raunioita, rähjäistä kaupunkitilaa ja tulevaisuudenuskonsa menettäneitä, kohtalon kuljettamia henkilöhahmoja. Suttuiset tuntimotellit ja narkomaaniluolat ovat heidän maailmaansa. Käsikirjoittaja Han Wu-jeongin mukaan elokuvan naispäähenkilöllä oli todellinen esikuva, prostituoitu, jonka kasvot olivat viiltojen peittämät. Lee Man-heelle, joka kuvaa elokuvissaan mielellään ulkopuolisia, yhteiskunnan varjoisilla reunoilla eläviä hahmoja, aihe oli mitä mieluisin.

Gangsteripomo Dong-il pitää rikollisjoukkiotaan ruodussa kovalla kurilla. Pettureiksi osoittautuneiden kasvoihin viilletään pysyvä stigma hairahduksen merkiksi. Sääntö ei koske pelkästään hänen alaisiaan vaan myös Yeon-sil -vaimoa joka on hairahtanut suhteeseen miehensä alaisuudessa työskentelevän narkomaanin kanssa. Salasuhteen seurauksena toinen puoli Yeon-silin kasvoista on viiltojen runtelema ja hän ajautuu prostituoiduksi, jonka kohtalona on hankkia rahat narkomaanirakastajansa päivän annokseen. Viillellyn kasvonpuoliskonsa hän yrittää peittää mustalla tukallaan ja kohdata asiakkaansa pimeässä. Hän ex-miehensä Dong-il puolestaan säilyttää kasvonsa alaistensa edessä, mutta vaimon menettäminen on kuitenkin kovempi pala kuin hän uskaltaa myöntää. Teko hyydyttää miehen saamattomaksi varjoksi.

Rujoa gangsteridraamaa sävyttää vahva melodramaattinen vire. Taksikuskin hahmossa ilmestyvä hyväsydäminen pelastaja, plastiikkakirurgia, kohtalonomaisuus ja dramaattiset käänteet nostattavat elokuvan korostuneesti emotionaaliseen sfääriin, jossa henkilöiden kohtalot ovat kuin ennalta määrättyjä. Korealainen lisä douglasirk-universumiin on yllättävä väkivalta ja estoton tapa yhdistellä tunnelmia ja täydentää tarinaa yllättävillä kohtauksilla, joista äkillinen pop-tanssikohtaus twistin tahtiin on hämmentävin.

– Pasi Nyyssönen 4.11.2010