BARKING DOGS NEVER BITE (2000)

Työtön akateemikko kyllästyy naapurinsa koiran lakkaamattomaan räksytykseen ja päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Oscar-voittaja Bong Joon-hon musta komedia tarttuu satiirisella otteella armottoman kilpailuhenkisten työmarkkinoiden luomiin paineisiin sekä järjestelmän väliinputoajien kohtaloihin.

Ennen elokuvaa kuullaan Juha Siltalan asiantuntijaluento otsikolla ”Nuorten paineet meritokraattisessa yhteiskunnassa”. Luento on ilmainen ja kaikille avoin.

***

1990-luvun puolivälissä korealaisessa elokuvassa tapahtui merkittävä käänne, jota on pidetty uuden elokuvakulttuurin syntymänä. Ohjaajien ja näyttelijöiden ohella myös arvostetut kriitikot saivat huomiota, tasokkaita elokuvalehtiä syntyi, länsimainen taide-elokuva nautti suosiota ja yksityisiä elokuvateattereita perustettiin. Samaan aikaan Korean uuden aallon ohjaajat tekivät esikoisiaan Kim Ki-duk (Crocodile, 1996) ja Hon Sangsoo (The Day Pig fell into the Well,1996) debytoivat.

Vuosituhannen lopulla uusia tekijöitä (E-J-yong, Park Chan-wook, Kim Tae-yong) nousi tiheään tahtiin ja korealainen elokuva huomioitiin myös kansainvälisesti, muun muassa Cannesin elokuvafestivaalilla.

Bong Joon-hon ensimmäinen elokuva oli Korean elokuvakoulun päättötyönä tehty episodimainen lyhytelokuva Incoherence (1994). Erikoinen esikoinen herätti laajaa huomiota kotimaassaan ja kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla ja pääsylippu Korean mediataivaaseen Chungmuroon. Lyhytelokuvan kantavana teemana oli arvostettujen henkilöiden odottamaton ja koominen käytös heidän kohdattuaan arjen pieniä yllättäviä tilanteita. Incoherencen ensimmäisessä episodissa päähenkilönä oli nolatuksi joutumaisillaan oleva yliopiston professori ja myös Barking Dogs Never Bite -elokuvan keskiössä on akateeminen persoona, työtön humanisti Yun-ju. Toimettomana kotona olevaa miestä häiritsee kerrostalon uumenista kaikuva koiran haukunta, joka kuulostaa hänen korvissaan kuin rakki pilkkaisi häntä toimettomaksi kotona lorvivaksi pummiksi. Hän päättää päästä riesasta eroon. Incoherence oli luonut odotuksia ja debyttipitkää oli kaivattu hartaasti.

Absurdia komediaa ja sarjakuvamaista ilmaisua tulviva Barking Dogs Never Bite kuitenkin hämmensi yleisön ja osan kriitikoistakin. Päähenkilön moraalia ja elokuvan viistoa komiikkaa vierastettiin, ”nauru Barking Dogs Never Bite -elokuvassa on kummallista” kirjoitti eräs kriitikko. Elokuva ei myöskään menestynyt teattereissa, mutta se otettiin innostuneesti vastaan kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.

2008 tehdyssä haastattelussa Bong itse piti esikoistaan persoonallisimpana teoksenaan. ”Elokuvassa olevat henkilöt, tilanteet ja tilat olivat kaikkien tutuimpia ja persoonallisimpia minulle”. Bong työskenteli tuolloin talentteja nielevässä Chungmurossa ja hän halusi lyödä itsensä läpi jollakin tavalla, mutta säilyttäen kuitenkin oman äänensä. Käsikirjoituksen pohjana olivat hänen omat lapsuuden muistikuvansa, jotka värittyivät Bongin mielikuvituksessa kummalliseksi tarinaksi, jossa koira yhdistää kaksi erilaista persoonaa. Yun-ju hakee menestystä ja arvonantoa pyrkien nousemaan korealaisen yhteiskunnan sosiaalisessa hierarkiassa. Lemmikkinsä kadottaneella naisella, Hyeon-namilla, puolestaan ei ole haluja eikä mahdollisuuksia tähän.

Elokuvan korealainen nimi Flandersui gae eli Flanderilainen koira (esiintyy myös kirjoitusmuodoissa Peullandasesuui gae ja Puhran dahsuh eui Gae) oli tuotantoyhtiön ajatus. Bong arvelee sen kumunneen kohtauksesta, jossa Yun-ju lukitsee koiran komeroon ja lähtee karaokebaariin laulamaan ”Dog of Flanders” -kappaletta. Koreassa 1980-luvulla kasvaneet tunnistivat viittauksen huippusuosittuun japanilaiseen lastenanimaatioon oitis.

– Pasi Nyyssönen 16.11.2010. Lähteenä Jung Ji-youn, Bong Joon-ho (2008)