Mainosten ja musiikkivideoiden parissa uransa aloittaneen ohjaajan Jalmari Helanderin esikoispitkä pohjautuu hänen lyhytelokuviinsa. Korvatunturille sijoittuvassa joulukertomuksessa nuori poika ja kolme poronkasvattajaa saa selville järkyttävän totuuden Joulupukista. Mustan huumorin sävyttämä toimintaelokuva oli menestys niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.

***

Itseoppinut elokuvantekijä Jalmari Helander oli kokeillut jo hollywoodilaista toimintakomediaa lyhytelokuvillaan Maxmillian Tarzan (1999) ja Ukkonen (2001). Kuitenkaan kunnianhimoiseen sekä pitkään ja hartaasti suunniteltuun esikoispitkään UKK 2.0:aan ei ollut saatavilla rahoitusta, joten Helander meni töihin mainostoimisto Woodpecker Filmsiin. Siellä hän teki muun muassa palkitun ja erikoisefekteillä ryyditetyn mainoselokuvien sarjan Kurko-lonkerolle ja räppäri Redraman kansainvälisille markkinoille suunnatun musiikkivideon.

Ohjaaja sai idean tehdä firman videojoulukortin, lyhytelokuva, jota jaettaisiin Woodpeckerin asiakkaille. Helanderin veli Juuso kehitti ajatuksen, jossa Lapin maisemissa kaapattaisiin luonnosta alastomia miehiä jotta nämä voidaan myydä joulupukeiksi ympäri maailmaa. Jouluksi 2003 valmistui 5000 euron budjetilla 8-minuuttinen lyhytelokuva Rare Exports Inc. Woodpeckerin sivuille ladattu teos sai satoja tuhansia latauksia, aikana ennen verkon videopalveluita. Elokuvaa pyydettiin festivaaliesityksiin ja esitettiin televisiossa Nelosella. Jouluksi 2005 työstettiin yhtä hyvin menestynyt 11-minuuttinen jatko-osa Rare Exports: The Official Safety Instructions. Artesaanijoulupukkiyrityksen maailmaa laajennettiin kuvaamalla, kuinka myyntikappaleet ovat verenhimoisia ja hengenvaarallisia otuksia, ainakin niitä kohtaan, jotka eivät käyttäydy kiltisti niiden läsnäollessa.

Kansainvälisen kiinnostuksen myötä lyhytelokuvista työstettiin täyspitkä versio, jonka budjetti lähenteli kahta miljoonaa euroa. Sen kertomus kuvaa sitä, kuinka joulupukkifirman perustamiseen alun perin päädyttiin. Joulun alla Lapissa Subzero Inc. -kaivosyhtiö tekee Korvatunturilla räjäytystöitä ja etsii sensaatiomaista aarretta. Samaan aikaan paikallisen poronkasvattaja Raunon (Jorma Tommila) lauma on tapettu verisesti. Myös kylältä alkaa kadota erilaisia esineitä. Raunon poika, kiltti ja hieman naiivi 12-vuotias Pietari (Onni Tommila) alkaa selvittää mistä oudot tapahtumat johtuvat, mikä johdattaa hänet Joulupukin mytologian pimeälle puolelle.

Helander lainaa erityisesti Steven Spielbergin tuottamien Amblin-elokuvien tunnelmasta, jossa fantastisen seikkailun pääosassa ovat tavalliset lapset, mutta uhkan tuntuma on todellinen. Näitä ovat esimerkiksi E.T. (1982), Arkajalat (The Goonies, 1985) ja Gremlins – riiviöt (1984). Samaa tyylilajia uudelleenviljelemällä on menestytty ennen ja jälkeen Rare Exportsin, kuten heti vuoden 2011 Super 8 -elokuvalla tai 2016 alkaneella Stranger Things -sarjalla. Muita selviä vertailukohtia ovat esimerkiksi Jurassic Park (Per Christian Ellefsenin esittämä johtaja Riley on kuin John Hammondin häijy veli Ebenezer Scroogen asussa) ja John Carpenterin jäätävän hyiset kauhuelokuvat The Thing – se jostakin (1982) ja Pimeyden ruhtinas (1987), joissa jäähän tai lasiastiaan suljettu paha olento uhkaa paeta maailmaan. Helander itse on kertonut tuoreemmiksi esikuvikseen myös M. Night Shyamalanin Signsin (2002) ja Guillermo del Toron Pan’s Labyrinthin (2006), joissa myös lapset ja nuoret joutuvat kohtaamaan niin fantastisia kuin reaalimaailman uhkia, mutta selviävät neuvokkuudella.

Elokuva sai ensi-iltansa Locarnon elokuvafestivaaleilla Sveitsissä syksyllä 2010 ja nähtiin myös Pohjois-Amerikan suurimmilla festivaaleilla, Toronton elokuvajuhlilla. Se menestyi hyvin sekä kriitikoiden että yleisön keskuudessa. Suomessa kiinnostuttiin itse elokuvan lisäksi myös kotimaiselle tuotannolle harvinaisen kansainvälisistä näkymistä. Aamulehden Antti Selkokari teki arvionsa Valo-liitteessä 3.12.2010 yhteyteen pienen kainalojutun, jossa kertoo, että brittiläiset elokuvalehdet Empire, Total Film Guide ja Time Out ovat antaneet elokuvalle neljä tähteä viidestä. ”Rare Exports kertoo hyytävän kylmän maan rumista miehistä, jotka jättävät pojilleen uhmakkaan, sankarillisen halun toimia omin päin, vaikka järkeä ja olosuhteita vastaan”, Selkokari kirjoittaa.

Kotimaisittain harvinainen fantasia-aihe sai myös kiitosta valtavirrasta poikkeavuudestaan. HS:n Pertti Avola julisti Rare Exportsin NYT-liitteessä 3.12. vuoden toistaiseksi parhaaksi kotimaiseksi ensi-iltaelokuvaksi: ”…[S]e on kutkuttelevasti lappilaisen arkitodellisuuden, tyylitellyn lasten seikkailutarinan ja mustan komedian saumatonta yhdistelmää, joka nyökkäilee monenlaisten elokuvan alalajien suuntaan, mutta onnistuu pysyttelemään omintakeisena.”

”Huolellisen suunnittelun ansiosta kahden miljoonan euron tuotanto vaikuttaa paljon kalliimmalta. (…) Taito saada pienet asiat tuntumaan suurilta ulottuu onneksi myös tunteisiin”, kirjoittaa puolestaan Suomen Kuvalehdessä 48/2010 Kalle Kinnunen.

Kaikkiaan elokuvan katsojamäärä oli Suomessa noin 252 000, ja se oli vuoden kaikkiaan 12. katsotuin ja 5. suosituin kotimainen. Kenties Lapin-lisää söi hieman samana syksynä ensi-iltansa saanut suursuosittu Napapiirin sankarit, joka muodostui vuoden katsotuimmaksi elokuvaksi. Samoin Dome Karukosken ohjaus vei Helanderin edestä myös Jussi-patsaat parhaasta elokuvasta ja ohjauksesta, vaikka Rare Exports sai kuusi muuta Jussia pienemmistä kategorioista. Helander ja tuottaja Petri Jokiranta palkittiin seuraavana vuonna työstään kotimaisen elokuvan kansainvälisyyden edistämisestä elokuvataiteen valtionpalkinnolla.

– Kalle Kinnusen kirjan Big Game: Kuinka Hollywood tuotiin Suomeen ja muiden lähteiden pohjalta Paavo Ihalainen 20.12.2024