Sisäoppilaitoksessa Englannin maaseudulla valmistellaan oppilaita erikoislaatuiseen, aikuisuuden koittaessa odottavaan tehtävään. Nobel-voittaja Kazuo Ishiguron hienovaraisen ja surumielisen dystopian (2005) elokuvaversiossa eri tavoin kohtaloonsa suhtautuvaa ystäväkolmikkoa tulkitsevat nuoret tähdet Carey Mulligan, Keira Knightley ja Andrew Garfield.

***

Kazuo Ishiguron romaani Never Let Me Go oli ilmestymisvuotensa 2005 merkittävimpiä kirjallisia tapauksia. Kirjan tarina kertoo 31-vuotiaan Kathyn kasvusta Englannin maaseudun sisäoppilaitoksessa, jossa oppilaita suojellaan visusti ulkomaailmalta ja heille uskotellaan, että heidän hyvinvointinsa on erityisen tärkeää. Sisäoppilaitoksen oppilaita odottaa aikuisuudessa tärkeä tehtävä, johon heitä on koko elämänsä ajan valmisteltu.

Ishiguron romaanin vastaanotossa yhdistyivät lukijoiden järkyttyneet ja liikuttuneet reaktiot tarinaan, jonka kertoja ei kirjassa tunnu itse täysin ymmärtävän elämänsä synkkiä ja surullisia sävyjä. Nuoren ihmisen kasvutarinana käynnistyvä kirja muuttuu edetessään tieteisfiktion syvempiin kerroksiin kurkottavaksi dystopiakuvaukseksi.

Elokuvallisen adaptaationsa Never Let Me Go sai vuonna 2010 kunnianhimoisissa käsissä. Mark Romanek pestattiin ohjaamaan elokuvaversio kolmantena ja – tätä kirjoittaessa – viimeisenä täyspitkänään. Muun muassa Jacksonin sisarusten Scream (1996) sekä Johnny Cashin Hurt (2002) -musiikkivideoistaan tunnettu Romanek käsitteli yksinäisyyttä ja syrjäytyneisyyttä jo hyytävällä tavalla edellisessä elokuvassaan One Hour Photo (2002).

Käsikirjoituksesta vastasi Ishiguron tosielämän ystävä ja kirjailija Alex Garland, joka on adaptaatiossaan pysynyt hyvin uskollisena Ishiguron alkuperäistekstille. Garlandin ura tulisi myöhemmin johtamaan ohjaajan pallille niin ikään arvostetuissa tieteisfiktioelokuvissa Ex Machina (2014) ja Annihilation (2018). Kolmen päähenkilön dynamiikka rakentuu elokuvassa tuolloin nousevien tähtien Carey Mulliganin (Kathy), Keira Knightleyn (Ruth) ja Andrew Garfieldin (Tommy) varaan.

Never Let Me Go’n elokuvaversio on hyvin uskollinen alkuperäisteokselleen myös tunnelmaltaan. Se kuvaa rauhallisen melankolisesti nuorten aikuisten kipupisteitä tilanteessa, joka on sittemmin rinnastettu muun muassa tehotuotantoeläinten kohtaloon. Elokuvan synkemmät ja surullisemmat sävyt välittyvät nimenomaan hienovaraisen tarinankerronnan kautta, joka jättää tilaa suurille teemoille hengittää.

Ohjaaja Romanekin tausta musiikkivideoiden parissa näkyy erityisesti kuvakompositioissa sekä One Hour Photosta tutuissa steriilin vaaleissa värisävyissä, jotka tukevat elokuvan teemoja hienosti. Never Let Me Go otettiin ilmestyessään hyvin vastaan kriitikoiden keskuudessa, mutta se menestyi vaatimattomasti lippuluukuilla. Mark Romanekilla on sittemmin ollut useita elokuvahankkeita tekeillä, mutta neljättä ohjaustyötä ei ole Never Let Me Go’n jälkeen nähty – tätä kirjoittaessa.

– Santeri Paju, 16.7.2025.