BLACK SWAN (2010)
Joutsenlammen demonit esiin manaava, kulissientakainen ja sielunsisäinen thrilleri saa New York City Ballet’n lavan väreilemään lihansyöjäkasvin tavoin. Portman ja Kunis tekevät repivät pääosasuoritukset kahtena tanssijattarena, jotka alkavat balettiyhteisön kilpailumentaliteetin puristuksissa rinnastua Tšaikovskin mustaan ja valkeaan joutseneen.
Kansallisbaletti 100 vuotta -juhlaviikonloppu on toteutettu yhteistyössä 100 vuotta täyttävän Suomen kansallisbaletin kanssa. Tutustu kansallisbaletin juhlaohjelmaan täällä.
***
Black Swan muodostaa Kuukauden double bill -kokonaisuuden yhdessä Joutsenlampi (1968) -elokuvan kanssa, mikä tarjoaa kaksi tyystin erilaista tulkintaa kaksijakoisuutta käsittelevästä maailman tunnetuimmasta baletista. Baletin uskollisessa sovituksessa metsästysretkellä oleva Siegfried kohtaa ihmiseksi muuttuvan joutsenen Odetten, joka lumoaa hänet täysin. Tšaikovskin mestariteos antoi raamit Aronofskyn kauhumukaelmalle, joka lähestyy Odetten persoonan kaksinaisuutta skitsofreenisesta näkökulmasta. Natalie Portman tekee elämänsä roolin hulluuden partaalle ajautuvana balettitanssijana. Kaikkiin double bill -pareihin voi ostaa edullisemman double bill -lipun, mutta näytökset ovat myynnissä myös yksittäin normaalihintaan.
***
Darren Arnofsky nousi Black Swan -elokuvallaan parrasvaloihin, vaikka sille veikkaillut Oscar-palkinnot jäivätkin lopulta yhteen: Natalie Portmanin parhaan naispääosanesittäjän Oscariin.
Sisällöllisesti ja rakenteellisesti Black Swan on varsin perinteinen elokuva taiteen luomisesta ja suuren esitysproduktion rakentamisesta joka huipentuu katarttiseen ensi-iltaan. Fred Astairen ja Ginger Rogersin 1930-luvun backstage-musikaalit toivat musiikin ja tanssin vapauttavaa kepeyttä lama-ajasta toipuvaan Amerikkaan. Pääpariin keskittyvän romanttisen juonen ohella ne korostivat myös yhteistyön ja yhteisten päämäärien tärkeyttä. Backstage musikaalien kollektiivisella sanomalla oli arjen kassa kamppailevalle yleisölle merkitystä. Aronfskyn elokuva on myös backstage-elokuva, joka musiikkiteatterin sijaan sijoittuu baletin maailmaan. Black Swanin päähenkilönä on prima ballerinan roolista Tsaikovskin Joutsenlammessa unelmoiva Nina. Kiltin tytön perikuva on tähän saakka toteuttanut äitinsä unelmaa ja harjoitellut kuuliaisesti balettia koko ikänsä. Valkoisen joutsenen rooli häneltä sujuukin, mutta ongelma piilee kapinallisen ja pahan mustan joutsenen tulkitsemisessa. Onnistumisen paineet ja oman pimeän puolen etsiminen tekevät Black Swanista vaikuttavan psykologisen trillerin.
Black Swanin tarina ja tematiikka tuo helposti mieleen balettielokuvien klassikon Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin Punaiset kengät (1948). Molemmissa baletti kehystää päähenkilöiden kunnianhimoa ja henkistä romahtamista, mutta Black Swanissa elämän ja taiteen rinnakkain asettelu saa kauhuelokuvamaisia sävyjä. Punaisten kenkien Mona Shearerin oli tehtävä valintansa baletin ja avioliiton välillä. Black Swan puolestaan viestii kuinka täydellisyyden saavuttaminen ja taiteen ja elämän yhdistäminen vaatii heittäytymistä seksuaalisuuden ja mielen pimeiden puolien vietäväksi.
Aronofskyn aiemmissa elokuvissa on ollut Ninan kaltaisia yhdelle asialle omistautuvia hahmoja, joiden pakkomielteisyys johtaa lopulta umpikujaan. Pi-elokuvan Maximilian uppoutuu maanisesti kryptisten numerosarjojen salattujen merkitysten maailmaan. Unelmien sielunmessussa puolestaan päähenkilön mielen ja elämän valtaa perinteisemmin huumeet. Black Swanissa baletista ja onnistumisen pakosta muodostuu Ninan henkinen kiviriippa.
Black Swan sai kiitosta vaikuttuneilta katsojilta ja suurelta osalta kriitikoitakin. Toisaalta sitä kuvattiin myös pseudopsykologiseksi campiksi, jonka kuvasto herkuttelee groteskeilla piirteillä, joiden tarkoituksena on lähinnä hätkähdyttää katsojiaan (Robert Koehler, Cinema Scope)
– Pasi Nyyssönen 22.3.2012