NALLE PUHIN ELOKUVA (2011)

Winnie the Pooh/Nalle Puhs film
Ohjaaja
Stephen J. Anderson, John Hall
Maa
USA
Kesto
68 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
suomenkielisen version ohjaus Markus Bäckman * puhumme suomea
Ikäraja

Puolen hehtaarin metsän asukit päätyvät 2010-luvun Nalle Puh -versiossa mitä hullunkurisimpiin pinteisiin, kun koko konkkaronkka ottaa ja lähtee pelastamaa Risto Reipasta tämän kadottua äkillisesti. Perinteiselle piirtotyylille uskollinen elokuva oli arvostelumenestys: sitä ei käsitelty CGI-grafiikan keinoin vaan vesivärimäinen tyyli luo vaikutelman, joka kunnioittaa Nalle Puhin pitkää historiaa.

***

Perinteille uskollinen Nalle Puhin elokuva on sievä ja sympaattinen animaatio Puolen hehtaarin metsän asukeista. A. A. Milne kirjoitti alun perin vain joitain runoja ja kaksi kirjaa Puhista, mutta hahmon ympärille on kertynyt pilvin pimein versiointeja, joista tunnetuin lienee vuosina 1988-1991 tehty televisiosarja Nalle Puhin uudet seikkailut. Vuoden 2011 elokuva jatkaa tyylillisesti siitä mihin sarja on jäänyt, mikä nostaa sen versioiden parhaimmistoon. Neuvostoliitossa asti ihastuttaneiden Puhien joukkoon mahtuu monta laadultaan vaihtelevaa jäsentä.

Kertomus sen sijaan on alun alkaen sekava, sillä heti kättelyssä esitellään kolme ongelmaa: Puhilta on hunaja loppu, Aasi on hukannut häntänsä ja Risto Reipas on kadoksissa. Kaikesta syytetään Backson-hirviötä, jota ei elokuvan alun perusteella ole olemassakaan. Erilliset dilemmat ratkeavat eri järjestyksessä, mikä tekee sekä alusta että lopusta pitkällisen kokemuksen. Tarina etenee yhdestä enemmän tai vähemmän koomisesta tilanteesta toiseen ilman punaista lankaa; poukkoileva ja perusteeton jäsentelytapa keskittää huomion yksittäisiin sattumuksiin. Dynaamisen juonen puute ei välttämättä vie elokuvalta pois, mutta lapsille suunnatun sadun se turmelee.

Kokonaisuus on parhaimmillaan jos katsojalla on jo valmis suhde Nalle Puhiin. Hahmoja ei liiemmin esitellä sillä katsojan oletetaan tuntevan heidät entuudestaan. Pienet lapset, joille elokuva periaatteessa suunnataan, tuskin kuitenkaan niin tekevät. Yleisesti ottaen Nalle Puhin elokuva soveltuu paremmin lapselle kuin nostalgiannälkäiselle aikuiselle, mutta sisältää paljon aineksia jotka tuntuvat priorisoivan vanhempaa katso-jaa. Lapsi saattaa hyvin tutustua ensi kertaa Puolen hehtaarin metsään, mitä elokuva ei kunnioita. Tilannekomiikan hauskuus välittyy kielimuurista ja iästä riippumatta, mutta koko juonen rakenne perustuu kielen kommellukseen, jonka kömpelön vitsin lähinnä aikuinen käsittää.

Ongelmistaan huolimatta tarjoaa Nalle Puhin elokuva kuitenkin lämminhenkisen, sydämellisen palautuksen lapsuuden vilpittömään tunnelmaan. Piirtojälki on huolellista ja niin uskollista alkuperäiselle, ettei siihen tule juurikaan kiinnittäneeksi huomiota. Tästä poikkeuksena kohtaukset, joissa kirjaimet tulevat kehyskertomuksesta tarinamaailmaan sekoittamaan ”alkuperäisen kirjan” ja ”siitä tehdyn” elokuvan rajoja. Muutoin asiat ovat kuten ennenkin: Ihaa vähät välittää, Puhilla on mielessä hunaja ja Tikru toilailee sen minkä ehtii. Hahmot ilostuttavat yhtä kaikki, hahmot ovat hyviä. Dialogissa on ajoittain nokkelaa karismaa eikä hölmöyden huvittavuus vanhene.

– Kielo Kiikeri 17.11.2023