MELANCHOLIA (2011)
Lars von Trierin psykologinen katastrofifilmi on eleginen elokuva masennuksesta ja maailmanlopusta. Cannesissa roolistaan palkittu Kirsten Dunst tähdittää kerronnaltaan poikkeuksellista modernia klassikkoa, jonka teemana näkyvät myös perheiden sisäiset dynamiikat ja eriävät kuolemasuhteet.
Ennen elokuvaa kuullaan Heidi Kososen asiantuntijaluento otsikolla ”Sukupuolittuneesta ja medikalisoituneesta itsemurhasta von Trierin Melancholian kautta”. Luento on ilmainen ja kaikille avoin.
***
Lars von Trierin kolme viimeisintä elokuvaa, Antichrist (2009), Melancholia (2011) ja kaksiosainen Nymphomaniac (2013) muodostavat ”masennustrilogiaksi” kutsuttu kokonaisuuden. Sen on usein nähty heijastelevan ohjaajan omia kamppailuita masennuksen, ahdistuksen ja fobioidensa kanssa. Samalla elokuvat ovat kuitenkin laajempia tunnetutkielmia. Antichristissa masennus ilmenee väkivaltaisena psykoosina, jossa vuorottelevat hallitsemattomuus ja viileä analyyttisyys. Nymphomaniacissa käsitellään suhdetta omaan kehoon ja pakkomielteistä seksuaalisuutta. Melancholiassa masennus saa nimensä mukaisesti melankolisemman sävyn. Tunne tulevaisuuden toivottomuudesta ja masennuksen kaikkivoipaisuudesta konkretisoituu asteroidin törmäykseen maahan ja maailmanloppuun.
Visuaalisesti Melancholia on trilogian kenties kaunein elokuva. Se alkaa unenomaisella, hidastetulla jaksolla, joka enteilee lopun tapahtumia ja määrittää elokuvan tunnelman. Vaihtuvissa kuvissa planeetta lähestyy maapalloa iskeytyäkseen siihen, linnut putoilevat taivaalta ja Kirsten Dunstin esittämä Justine makaa hääpuvussaan joessa kuin Ofelia John Everett Millaisin maalauksessa. Erilaisilla viittauksilla maalaustaiteeseen on keskeinen rooli elokuvassa, jossa melankoliaa ei kuvata ainoastaan raskaana ja lamauttavana. Ajatukseen kaiken päättymisestä liittyy tietynlaista kauneutta ja jopa keveyttä. Trier on itse sanonut lähteneensä elokuvassa ajatuksesta, jonka mukaan masentuneilla ihmisillä on usein taipumus pysyä rauhallisina katastrofaalisten tapahtumien edessä.
Melancholiassa päärooleissa on kaksi naista, Kirsten Dunstin esittämä Justine ja hänen siskonsa Claire, jota esittää Antichristissa ja Nymphomaniacissa pääosaa näyttelevä Charlotte Gainsbourg. Elokuva jakautuu kahteen siskosten mukaan nimettyyn osaan. Ensimmäinen osa ”Justine” kertoo Justinen ja Michaelin (Alexander Skarsgård) katastrofaalisista häistä. ”Claire” keskittyy Justinen pahenevaan masennukseen ja Clairen löytöön, jonka mukaan uusi tähtienvälinen Melankolia-planeetta lähestyy vääjäämättä maata.
Melancholian sisäkohtaukset kuvattiin studioilla Ruotsin Trollhättanissa ja suuri osa ulkokuvauksista niin ikään Ruotsissa, Tjolöholmin linnan ympäristössä. Trier on itse kertonut pelänneensä elokuvasta tulevan liian siloiteltu, ja rikkoneensa saksalaisesromantiikasta ammentavaan estetiikkaa esimerkiksi käsivarakuvauksella. Musiikissa elokuvan pääteemana soi Richard Wagnerin Tristan ja Isolde.
– Katri Tenhola 31.3.2017