DEMENTIA 13 (1963)
Francis Ford Coppolan ensimmäinen todellinen debyytti kuvattiin Dublinissa toisesta elokuvasta yli jääneillä tuotantorahoilla. Corman palkkasi Coppolan hänen esiteltyään hieman Psykoa muistuttavan alkuperäisideansa. Tässä goottikauhun helmessä irlantilainen perhe kinastelee perinnöstä autiossa kartanossa samalla, kun kirvesmurhaaja napsii heidät yksitellen pelistä pois.
***
Roger Cormanin mainitessa että hänellä oli hyvä elokuvannimi Dementia Francis Coppola kertoi hänelle idean, jota hän tiesi pomonsa olevan kykenemätön vastustamaan. ”Roger halusi aina tehdä elokuvia, jotka muistuttivat toisia elokuvia”, Coppola sanoo. Koska Psyko oli sen hetken suuri menestys Coppola kyhäsi kirvesmurhatarinan ja sai Cormanin vakuuttuneeksi projektista kuvailemalla siitä hänelle yhden ainoan kohtauksen. ”On myöhäinen ilta Dublinissa. Nainen saapuu linnasta kantaen kassia. Hän avaa kassin ja ottaa sieltä viisi nukkea. Hän kiinnittää niiden kaulat yhteen narulla ja laittaa narun päähän painon. Sitten nainen riisuutuu alasti ja hyppää lampeen. Hän laskee painon lammen pohjaan, ja nuket alkavat kohota pintaan. Naisen kääntyessä lammen pohjassa hän näkee seitsenvuotiaan tytön elottoman ruumiin, jonka hiukset soljuvat vedessä. Nainen syöksyy pintaan ja kirkuu: ’Apua! Kirvesmurha!’ Roger sanoi: ’Hyvä. Aloita kuvaukset’.”
Corman piti vielä enemmän siitä, että Coppola vannoi pystyvänsä tekemään elokuvan 20 000 dollarilla (78 000 dollarilla vuoden 1989 kurssin mukaan) – elokuvasta The Young Racers yli jääneellä summalla. Corman suostui sillä ehdolla, että Coppola kuvaisi elokuvan Irlannissa alle 10 päivässä. Corman palasi Amerikkaan ja määräsi tuotantoapulaisen laskujen hyväksyjäksi. Cormanin lähdettyä Coppola (joka oli oppinut pelin hengen nopeammin kuin Corman aavistikaan) kuittautti tuotantoapulaisella 20 000 dollarin shekin ja siirsi sen uudelle tilille. Sitten hän alkoi kirjoittaa käsikirjoitusta monistusvahalle. Tähän kului kolme yötä. Coppolan varmuus budjetin riittävyydestä alkoi horjua. Tuottaja Raymond Strossin kiinnostuttua projektista Coppola myi hänelle Englannin oikeudet 20 000 dollarilla. Etuna hän sai käyttöoikeuden Ardmoren studioihin Dublinissa. Corman yritti peruuttaa investointinsa, mutta koska se oli siirretty toiselle tilille, hän ei voinut tehdä mitään.
Joukko Coppolan kavereita UCLA:sta ja hänen siskonsa Talia saapuivat omalla kustannuksellaan Dubliniin auttaakseen Francisia tai vain ollakseen mukana porukassa. Tulokkaiden joukossa oli 21-vuotias Eleanor Neil, viehättävä, menestyvä gobeliinitaiteilija, jonka Coppola pestasi elokuvan somistajaksi. Eleanorin ja Francisin kohtaaminen oli rakkautta ensi silmäyksellä. Romanssi oli niin kiihkeä, että joidenkin mielestä Francis tuntui kuluttavan vähintään yhtä paljon energiaa seurusteluun kuin Dementiaan.
Coppola on sanonut, että Dementia on ainoa elokuva, jonka tekemisestä hän on nauttinut. ”Sellaista innostusta voi kokea vain kun on nuori ja rima on matalalla. Mahdollisuus tehdä oikeaa elokuvaa oli puhdasta euforiaa.” Sähkeitse lähetettyjä linjanvetoja (”Raakaotokset hienoja. Lisää seksiä ja väkivaltaa. Terveisin Roger”) lukuunottamatta Corman jätti Coppolan rauhaan.
Ensimmäisen raakaleikkausversion esitys oli traumaattinen kokemus. Tekele oli käsittämätön, koska siirtymäkuvat puuttuivat. Corman marssi ulos. Coppola seurasi perässä, ja kohta kuultiin kovaa huutoa. Kaikkien ällistykseksi Coppola ylipuhui Cormanin uskomaan, että elokuva oli loistava ja että siitä tulisi suuri menestys. Se tarvitsi vain pientä hiomista. Coppola paikkaili elokuvaa, mutta Cormanin vaatiessa aina vain lisää väkivaltaa Coppola livisti vastuusta, ja viimeistely jäi Jack Hillin tehtäväksi. Nimeen lisättiin numero ”13”, koska oli jo olemassa elokuva nimeltä Dementia.
– Michael Goodwinin ja Naomi Wisen mukaan (On the Edge. The Life and Times of Francis Coppola, 1989) AA 1992