THE TREE OF LIFE (2011)

Malickin pääteokseksi luokiteltava elokuva kertoo miehestä, joka muistelee lapsuuttaan 1950-luvun Texasissa. Samalla se on kuvaus maailmankaikkeuden aaltoliikkeistä, rakastetun menettämisestä, elämän katkeransuloisesta kauneudesta ja sielusta modernissa maailmassa. Emmanuel Lubezkin kamera virtaa ihmisten ja luonnon mukana samalla voimalla kuin musiikkiraidan upeat sävelet.

***

Terrence Malickin Tree of Life -elokuvaa saatiin jälleen odottaa pitkään. Edellisestä New World -elokuvasta oli kulunut kuusi vuotta ja odotukset Cannesin elokuvafestivaalilla 2011 olivat korkealla. Kilpailusarjan pääpalkinnon lopulta voittanut elokuva jätti monet kuitenkin hämmennyksen valtaan. Ensimmäisissä näytöksissä kuului buuausta ja muutamissa arvoissa elokuvaa pidettiin liian sisäänpäinkääntyvänä ja saarnaavana. Toisaalta Guardianissa Peter Bradshaw arvioi elokuvan tuoreeltaan viiden tähden arvoiseksi todeten samalla että ”[t]ämä elokuva ei sovi kaikille ja myönnän, että olen epäileväinen loppujaksosta, jossa viitataan sulkeumaan ja vapautukseen jota elokuvassa ei ole aiemmin tuotu esille lainkaan. Mutta tämä on visionääristä elokuvaa häpeilemättömän suuressa mittakaavassa, elokuvaa joka ajattelee isosti.”

Tree of Lifessa on paljon tuttua Malickia. Ensinnäkin sen tapahtumapaikka on Wacon kaupungin reuna-alueet Texasissa 1950-luvulla. Waco on Malickin syntymäkaupunki ja lähes samoille seuduille, amerikkalaisen 1950-luvun mielenmaiseman ytimeen sijoittuivat myös hänen kaksi ensimmäistä elokuvaansa, Julma maa ja Onnellisten aika. Niiden nuoret rakastavaiset ja avarat peltomaisemat ovat kuitenkin Tree of Lifessa korvautuneet 1950-luvun keskiluokkaisella lähiöllä jossa O’Brienien perhe asuu.

Brad Pittin näyttelemä perheenpää on lahjakas muusikko, joka on jättänyt kutsumuksena ja päätynyt insinööriksi ja kaupparatsuksi joka on paljon poissa kotoa. Perhettä koetellaan muutoinkin: elokuvan alussa käy ilmi kuinka perheessä on alkujaan ollut kolme poikaa, tarinan alkaessa vain kaksi. Menetysten ja pettymysten taakka heijastuu perheeseen miehen kytevänä tuskana ja stressin kirvoittamana äkkipikaisuutena.

Malick kehystää 1950-luvun perhetarinan tulevaisuuden visioilla (toinen pojista on päätynyt eksistentiaaliseen tyhjiöön suurkaupungin lasiseen business-keskukseen), otoksilla maailman synnystä (ja lopusta) sekä esihistoriallisesta darwinilaisesta syö tai tule syödyksi -maailmanjärjestyksestä. Kaiken yllä väreilee kosminen epäilys ihmisen roolista ja merkityksestä maailmassa. Uskonnollista ja eksistentiaalista virettä korostaa jo elokuvan alun lainaus Jobin kirjasta ’Missä olit silloin kun minä maan perustin?”.

Malickin elokuvan ollessa kyseessä tarina on viitteellinen. Juonen ja dialogin sijaan Malick (ja Oscanin voittanut kuvaaja Emmanuel Lubezki) keskittyvät vaikutelmiin ja tunnelmiin, tavoittelemaan merkityksiä otosten keston ja visuaalisen ilmaisun avulla. Visiot ovat vaikuttavia, hitaasti merkitykseltään hataraksi kokonaisuudeksi muodostuvia. Tree of Lifessa Malick on luonut toistaiseksi arvoituksellisimman elokuvansa

– Pasi Nyyssönen 13.3.2012