Merkittävä modernin tanssin ja tanssiteatterin kehittäjä Pina Bausch menehtyi yllättäen vain joitakin päiviä ennen pitkään suunnitelmissa olleen elokuvan kuvauksia. Wenders oli hautonut elokuvaideaa jo 80-luvulta lähtien, mutta lykkäsi sen aloitusta, koska koki, ettei elokuvatekniikka ollut vielä kypsä tekemään oikeutta Bauschin tanssiteoksille. 3D-tekniikan kehityttyä syntyi liikkeen juhlaa korostava erilaisia miljöitä, muisteloita ja arkistomateriaalia kauniisti yhdistävä kunnianosoitus Bauschin elämäntyölle.

***

Tanssikaa tanssikaa, muuten olette hukassa – Pina Bausch

Vaikka Wendersin elokuvan nimi on Pina, se ei ole henkilödokumentti Pina Bauschista (1940-2009), jossa kuvattaisiin modernin tanssin keskeisimmän hahmon elämää ja saavutuksia tai dokumentoitaisiin ja analysoitaisiin hänen teoksiaan. Se teki Klaus Wildenhahn jo 1982 dokumentissaan Was tun Pina Bausch und ihre Tänzer in Wuppertal? Chantal Akerman on puolestaan yrittänyt vangita Bauschin tanssiharjoitusten ja esitysten ilmapiiriä ja tunnelmaa dokumentissaan Un jour Pina a demandé (1983). Pina on samanaikaisesti sekä tanssidokumentti että Wendersin visuaalinen muistokirjoitus ystävästään Pina Bauschista.

Pina sai ensi-iltansa Berliinin elokuvafestivaaleilla 2011. Festivaalilla esitettiin myös toisen saksalaisen konkariohjaajan, Werner Herzogin, 3D-elokuva. Herzogin Cave of the Forgotten Dreams oli Wendersin Pinan avaus 3D-tekniikan hyödyntämiselle dokumentin ja art house -elokuvan alueilla. Herzog tallensi kameroillaan esihistoriallisia luolamaalauksia ja 3D:n yllättävä käyttö ahtaassa kumpuilevassa luolastossa tuotti vaikuttavan katselukokemuksen.

Ajoittain myös Wenders käyttää 3D-tekniikkaa tiiviissä tilassa. Bauschin Tanztheater Wuppertalin lava on rajattu tila, joka muuntuu 3d:nä plastiseksi. Wenders kuvasi Bauschin tanssijoita heidän yleisöesityksissään. Kuvausjärjestelyt veivät kolmasosan teatterin katsojapaikoista, mutta se mahdollisti liikkuvan kameran, joka kiemurtelee tanssijoiden keskellä. Lisäksi, kuten Pina Bausch, myöskään Wenders ei eristä tanssitaidetta neljän seinän sisään. Pinassa Bauschin koreografiat viedään ulos näyttämöltä kaupunkitilaan, puistoihin, Wuppertalin kaupunkia ympäröiville Ruhrin tehdas- ja kaivosalueille ja tietenkin kaupungin ja Wupper-joen yllä liikennöivään kuuluun riippuvaan raitiovaunuun, Schwebebahniin.

Wenders suunnitteli dokumenttia pitkään yhdessä henkilökohtaisen ystävänsä Bauschin kanssa. Varsinaisesti kuvausvalmistelut aloitettiin 2009 alussa. Juuri kun kaikki oli valmiina ja ensimmäiset 3D-harjoitusotokset oli tarkoitus kuvata, Bausch kuoli yllättäen 30.7.2009.  Alkusokin jälkeen ja Pinan ystävien ja tanssiryhmän kannustuksen myötä kuvauksia päätettiin kuitenkin jatkaa. Pinassa on otteita neljästä kuuluisasta Tanztheater Wuppertalin tuotannosta: Café Müller, Le Sacre du printemps, Vollmond ja Kontakthof. Lisäksi dokumentissa on käytetty arkistomateriaalia Bauschista sekä ryhmän tanssijoiden sooloesityksiä.

Bauschin ja Tanztheater Wuppertalin dokumentoinnin ohella Pina on myös Wendersin rakkaudentunnustus kotiseudulleen Ruhrin kaivosalueelle ja siellä sijaitsevalle Wuppertalin kaupungille, jossa hän kuvasi läpimurtoelokuvansa Alice in den Städten (Alice in the Cities, 1974).

– Pasi Nyyssönen 25.4.2012