Aatamin, Eevan ja Paholaisen myyttiä versioiva tyylittely on Chytilováa avantgardistisimmillaan ja näyttävimmillään. Psykedeelisen värikkäästi kuvattu paratiisimainen idylli särkyy, kun lomaa luonnon helmassa miehensä kanssa viettävä Eva kohtaa uhkaavan muukalaisen ja lähtee seuraamaan tätä. Poliittisen ilmapiirin muutos Prahan miehityksen jälkeen vei Chytiloválta vuosiksi mahdollisuuden tehdä elokuvia.

***

Tšekkoslovakialainen Věra Chytilová (1929-2014) on noussut yhdeksi maineikkaimmista naispuolisista elokuvantekijöistä kautta aikojen. Muutenkin seitsemännen taiteen mestari on tunnustettu töillään yhdeksi kaikkien aikojen ohjaajista. Monipuolinen taituri on vakuuttanut ihailijansa niin feministisillä, persoonallisilla kuin humoristisilla kuvauksillaan. Chytilován tunnetuin ohjaus on Tšekkoslovakian uutta aaltoa edustava Tuhatkaunokit, jossa kaksi tyttöä antaa käytöksellään huutia sovinnaisuuden säännöille. Fruit of Paradisen (1970), kolmannen pitkän elokuvan ote on puolestaan visuaalinen ja avantgardistinen. Käsikirjoituksen mestariteokseensa Chytilová laati yhdessä myös puvustuksesta ja lavasteista vastanneen Ester Krumbachován kanssa. Elokuva on adaptaatio Aatamin ja Eevan tarinasta. Fruit of Paradise oli viimeinen Chytilován ohjauksista ennen kuin Tšekkoslovakian hallitus kielsi visionääriltä mahdollisuuden taiteen luomiseen peräti kahdeksaksi vuodeksi.

Jo pelkästään alun ensimmäisten yhdeksän minuutin perusteella Fruit of Paradise on kokemuksena jotain uskomatonta ja suorastaan sellaista, joka vaatii katsojaansa keksimään kokonaisia uusia ilmaisuja ja adjektiiveja kokonaisuutta toiselle selittäessään. Jo tällaisenaan Chytilová olisi luonut siitä mestarillisen lyhytelokuvan. Yksinkertaistetusti ilmaistuna Eedenin puutarhan asukkaiden vaiheet on kerrottu hyperaktiivisen ja psykedeelisen LSD-tripin tavoin. Huolettoman Evan, kaikkien aikojen alkukertomuksen ensimmäisen naisen käteen putoaa paratiisissa omena, josta Eva aistikkaasti haukkaa. Pieni käärme haavoittaa hänen kättään. Äkkiä käärme ottaa paholaismaisen ihmisen muodon ja houkuttelee naista erilaisilla paheillaan.

Moderni Eeden, jossa Eva ja hänen miehensä Josef onnellisesti asustavat on terveysretriitti ja maalaistalo, kaukana todellisesta maailmasta hedelmällisen metsämaan ympäröimänä. Lähellä sijaitsee jyrkkiä hiekkadyynejä, joilla vieraat rentoutuvat sekä viettävät aikaa iloluontoisesti. Eva kohtaa punaisiin pukeutuneen, hurmaavan Robertin ja värin voi tulkita edustavan raamatullisia tai poliittisia ulottuvuuksia. Eva löytää pienen, punaisen mysteerisen salkun kätkettynä puun lähettyviltä ja kysyy, onko se Robertin omaisuutta. Salkulla on symbolista merkitystä ja Robert myös näyttää piilottelevan jotain. Eva tuntee mustasukkaisuutta, kun Robert kohdistaa mielenkiintonsa muita naisia kohtaan. Evan mies Josef sitä vastoin on vihastunut vaimonsa kiintymyksestä tähän muukalaiseen, vaikka hänelläkin on ollut omat hetkensä suunnattuna poispäin valitustaan. Pian kuitenkin Josef kannustaa Evaa viettämään aikaa uuden ystävänsä kanssa. Mutta kuka tämä salaperäinen olento onkaan?

Kerronnallinen kehittely näyttelee toissijaista osaa verrattuna Chytilován uskomattomaan ja taidokkaaseen kokeiluun mitä tulee elokuvan muotoon ja perinteisiin elokuvakerronnan käsitteisiin. Elokuvanteossa on käytetty laajalla tavalla kokeellisia tekniikoita, kuten hyppyleikkauksia, kiihdytettyä liikettä, laajoja kamerakulmia sekä huimaavia montaaseja. Chytilová hyödyntää näitä kaikkia keinoja, ei vain tarkkaillessaan Evaa vaan myös kuvatessaan hänen eloisaa tunne-elämän tilaansa. Chytilová on kyennyt luomaan Fruit of Paradisesta näyttävän ja vangitsevan elokuvan kaikessa visuaalisessa kokeilevuudessaan. Tästä on vastannut myös pitkälti elokuvaaja Jaroslav Kucera sekä leikkaaja Miroslav Hajék. Kuitenkin elokuvan äänimaailma ja Zdenek Liskan luoma musiikki on se, mikä tekee Fruit of Paradisesta täysin ällistyttävän mieleenpainuvaa. Saavutusta voi verrata Philip Glassin hypnoottiseen soundtrackiin Godfrey Reggion Koyaanisqatsissa (1982).

Teemat, joita Fruit of Paradise käsittelee – viettelys, puhtauden menetys, viattomuuden turmeltuminen – ovat ilmiselviä katsojalle. Kuitenkin näiden käsittelytapa on taiteellisesti uskalias ja kaikkia lähestytään ajoittain tuoreella otteella, elokuvallisesti liikutaan jopa neitseellisellä maaperällä. Lisäksi valkoista ja punaista väriä on symboliikaltaan myös käytetty hienosti hyödyksi elävöittämässä tarinaa. Chytilován ohjaus on kaiken kaikkiaan rohkea versio ikivanhasta myytistä, monikerroksinen symbolismissaan ja älykäs anarkismissaan sekä mielenkiintoinen filosofinen odysseia, jonka kuvat ovat kiehtovia aina ensimmäisestä viimeiseen.

–  Film Walrusin, Ben Nicholsonin (CineVue), Slarekin (Cine Outsider) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 29.10.2024